Satumaisessa Bledissä
Keskiviikkoaamuna 31.7 heräsimme 30 km päässä Kroatian rajalta Sloveniassa Kocevjessin Camp Jezerossa, jossa olimme yön hollantilaisten ja belgialaisten karavaanarien kanssa pelkällä sähköpaikalla (12€ + turistiverot yht 15,60€).
Mahdollisuus olisi ollut leiriytyä nurmikentälle hintaan 30 € (+ verot). Sillä hinnalla olisi päässyt suihkuun ja vessaankin. No, Kartsastahan nuo löytyvät omasta takaa ja kun tulimme myöhään kohteeseen, emme kokeneet tarvitsevan heidän palveluita. Eri asia, jos olisimme viipyneet alueella pidempään.
Ihan kävelymatkan päässä kämppäristä oli kaunis järvi, Judrisko Jerezo. Hoidimme Keken ja Neron aamulenkitykset sen ympäristössä.
Matkan jatkuessa kävimme tankkaamassa Kartsan (1,24€/l) ja itsellemme kaappien täydennystä Lidlin kautta.
Yöpaikasta ajettuamme 118 km, olimmekin perillä seuraavassa leiripaikassamme, Bledin viiden tähden Camping Sobec'ssa. Täällä on valtavasti tilaa.
Alueelta löytyi entisen suon paikalle tehty tekojärvi, jossa virtasi joesta raikasvesi.
Leirintäalueelta löytyi myös monenlaista aktiiviteettia mm. minigolf, tennis- ja koriskentät, lapsille jonkilainen kiipeilypuisto sekä paljon leikkipaikkoja.
Myös ruokakauppa ja isohko ravintola oli alueella.
Teltta-alueita oli paljon. Myöskin hollantilaisia turisteja.
Vessat ja suihkut olivat todella siistit ja kauniitkin.
Me otimme standard-paikan, jolloin saimme valita vihreältä alueelta vapaasti tarvitsemamme tilan. Näin pahimpana sesonkina meidän kokoonpanolla vrk-hinta oli 55,80 € (hlö-maksu 17,50€, sähkö 4,20€, koira 7,30€/kirsu, turistivero 2€/hlö). Aiomme olla täällä ainakin kaksi seuraavaa vuorokautta.
Sesongin aikana, jos on vain yhden yön, vuorokausihintaan olisi tullut +10% korotus.
Koirien vuoksi menimme reunapaikalle, josta olikin kiva seurata joessa lipuavia kumiveneitä sekä SUP-lautailijoita ruoanlaiton lomassa.
Aikamme leirillä touhuiltuamme, "poltteli" jo Sussun kaasujalka. Tummista pilvistä huolimatta, lähdimme skootterilla ajelemaan Bledin keskustaan. Siellähän sade saavutti meidät, joten äkkiä terassille kahville istumaan. Jos nopeasti sadekuuro tuli, samoin se meni poiskin.
Tarkoitus oli ajella kuvan kaunis Bledjärvi ympäri, mutta innostuttiin siinä sadetta pidellessä katselemaan kännykästä ympäristön karttaa. Sieltä nähtiin, että vajaan 6 km päässä olisi jokin kanjoni.
Sinnehän me seuraavaksi suuntasimme, mitä nyt jonkun geokätkön matkalla pysähdyttiin etsimään.
Vintgarin rotko on 1,6 km pitkä rotkomuodostelma, jonka pohjalla virtaa kristallinkirkas Radovna-joki. Rotkon reunoille on rakennettu puinen polku.
Rotko on löydetty vasta 1891 ja melkein heti siitä oli tehty turistinähtävyys.
Sisäänpääsymaksu oli tänä vuonna 10 €/henkilö.
Kesäkelteillä olettaisin täällä olevan ihanan vilpoista (ja paljon ihmisiä kapealla polulla).
Periltä löytyi 13 metriä korkea Šum-vesiputous.
Kellokin näytti jo puoli kahdeksaa ja paikka sulkeutuu kahdeksalta. Tuli kiirus palata samaa reittiä rivakasti skootterin luokse. Siinä unohtui geokätkötkin kanjonista etsiä.
Leirintäalueelle päästyä ja koirien iltalenkityksen jälkeen, suuntasimme alueen ravintolaan syömään grillilautaset (14,50€). Skootterilla tuli tänä päivänä ajeltua 28 km.
Torstai 1.8.19
Aamusella ulkolämpötila oli +23° ja aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta. Olimme edellisenä päivänä käyneet ostamassa tälle päivälle parituntia kestävän 13 km pituisen joenlaskun (35€/hlö).
En ottanut omaa kameraa jokeen mukaan, joten osa kuvista on nettikuvia.
Meidät ja 6 muuta turistia vietiin pakulla Savajoen yläpäähän, jossa hyppäsimme kumiveneen kyytiin. Oppaanamme oli paikallinen jokiopas Gregor.
Meloimme leirintäalueenkin vierestä.
Oli kiva välillä lipua ja toisinaan tosissaankin kauhoa melalla kuohuvassa +12° vedessä törmäillen pieniin ja suuriin kiviin. Voitte vaan arvailla, kiljuinko minä.
Loppupäässä reittiä, saivat halukkaat pulahtaa veneestä uimaan pieneen poukamaan. Siellä vesi oli lämpimämpää, +19°.
Seuraavana päivänä kroppa oli melomisesta sitten hellänä.
Kun aamupäivä meni vesillä, iltapäiväksi ajelimme skootterilla 35 km päähän Vogel-hiihtokeskukseen. Sussu sai jäädä "vähän" isomman kaverin viereen parkkiin siksi aikaa, kun me kipusimme näköalahissilla 1,5 km korkeuteen.
Hissin edestakaiset liput maksoivat 24€/hlö
Matka korkeuksiin kesti vain 10 minuuttia.
Jestas, mitkä näkymät avautuivat Vogelista.
Bohinjsko Jezero-järvellä näkyi SUP-lautailijoita pieninä pisteinä.
Perillä 1,5 kilometrin korkeudessa oli monta ravintolaa, joista suurin osa oli kiinni näin kesäkautena. Elukoitakin tallusteli pitkin ja poikin.
Laskettelurinteitä on yhteensä 22 kilometriä.
Aikamme ihmeteltyämme maisemia, jatkoimme matkaamme avonaisella tuolihissillä 1656 metrin korkeuteen.
Jussia vissiin vähän jänskätti heiluvassa tuolissa.
Kelikin suosi meitä eikä yläilmoissa ollut ryysistä. Toisin voipi olla talvisesongin aikana.
Päästyämme alas skootterin luokse, painelimme äsken ylhäältä näkemämme Bohinjsko Jezero-järven reunalle, jossa pysähdyimme uittamaan varpaitamme kristallin kirkkaaseen järveen. Sovimme, että tänne voisi tulla seuraavana päivänä snorklaamaan.
Vettä satoi pitkälle iltapäivälle saakka. Niinpä suunnitelmat snorklaamaan menosta muuttuivat. Samoiten lähtöpäivä elikkä päätimme olla täällä kolmannenkin yön.
Näin sadepäivänä minä tein blogia ja Jussi töitä.
Viimein sade lakkasi ja pääsimme skootterilla tutustumaan edes lähistön (5km) Radovljica-kaupunkiin. Se on perustettu jo 1100-luvulla. Vanhaa kaupunkia ympäröimä muuri on jo ajansaatossa hävinnyt, mutta itse kaupunki on säilynyt hyvin. Radovljicasta puhutaan, että se on Slovenian makein kaupunki, sillä se on tunnettu suklaasta ja hunajasta. Emme maistaneet kumpaakaan.
Radovljican kujat olivat juuri sopivan kokoisia kierrellä tunnissa.
Lopulta löysimme itsemme terassilta kahvilta ja jätskiltä.
Cerkev st. Petra eli Pyhän Pietarin kirkko löytyi Radovljican vanhan kaupungin kulmalta.
Päivän päätteeksi pulahdus leirintäalueen raikkaan viileään tekojärveen. Itseltäni jäi kylläkin yritykseksi. Oli se niin kylmää!
Lauantai 3.8.19
Muutama muukin oli lähdössä lauantai-aamuna Slovenian Sobecista. Yö oli yllättävän viileä, vain +14°. Täytyi jo peitto laittaa pussilakanan sisäänkin. Totuttelua siis Suomen keleihin.
Slovenian ja Itävallan rajalla Karawankentunnelin jälkeen, rajavirkailija kyseli, olemmeko tulossa Kroatiasta? Kun vastasimme, että ei, kun Albaniasta, hän kiinnostui tietää, kauanko Suomesta kestää ajaa sinne asti.
Siinä jutustelun ohessa hän silmäili passimme. Muuta hän ei halunnut nähdä.
Vastaantuleva jono etelään oli taas jäätävän pitkä. Siellä saksalaiset olivat parhaillaan menossa Kroatiaa kohti.
Meidän puolella ei ollut jonoa yhtään.
Siinä olisi ollut houkutus ajaa Italiaan...
mutta meidän oli kiiruhdettava pohjoista kohti. Itävallan Villachissa pyörähdimme karavaanarin ostosparatiisissä. Emme kuitenkaan löytäneet ainuttakaan ostoslistassamme ollutta. Sen sijaan mukaan lähti kasaan meneviä vateja ja hyvin tarpeellinen karavaanarin leposohva ;D
Pidimme ajopäivänä pikkupausseja, jolloin pojatkin pääsivät ulos jalottelemaan ja tarpeilleen. Nero taas kuvauksen ajan sylissäni.
Itävallassa keli ei ollut kovin hyvä.
Itävallan ja Tsekin rajalla vaihdettiin tuulilasiin tiemaksulaite, joka olikin tallessa tulomatkalta.
Kiltisti laite alkoi piippailla motareille päästyämme.
La-su yöksi tulimme Tsekin Cesky Krumlovin vanhan kaupungin reunalle park4night-kartasta löydetylle parkkipaikalle (yö 3€).
Lauantaina 3.8.19 ajeltiin Slovenian Camp-Sobecista Tsekkeihin Cesky Krumloviin 437 km
Seuraavat kaksi päivää tulee olemaan ajopäiviä kohti kotimaata. Niistä seuraavassa päivityksessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti