Perjantai 27.7 - lauantai 28.7.2018
Perjantaina vietimme yhteisen rantapäivän ja lauantaina oli pikkukipparin vanhempien kanssa lennettävä Suomeen.
Perjantaille olin pikkukipparin vanhemmille ennakkoon ilmoittanut, että voivat pitää lapsivapaapäivän. Niinpä heti aamusta vähän kuuden jälkeen otin pikkusen hoitettavaksi. Kevyen aamiaisen jälkeen lähdimme rattailla katselemaan heräilevää Molunatin kylää. Yhdessä ihmettelimme roskisautoa, kyläkaupan pihaan peruuttavia kuorma-autoja sekä paikallispapan pärisevää pappamopoa.
Kun loputkin seurueesta olivat heränneet ja syöneet aamiaisen, pääsimme rantataminoiden kera siirtymään rannalle. Kylän kulkukoira kävi sitä ennen "pihassamme" moikkaa meitä.
Rannalla aikamme kului kahlatessa lämpimässä merivedessä ja harjotellessa hiekkakakkujen tekoa. Pikkukippari ei ilmeisesti pitänyt arkkitehtuuristamme, vaan taputteli ne matalaksi sitä mukaa, kun niitä teimme.
Alkuillasta teimme uuden kierroksen kylässämme. Kylläpä pikkukippari sai matkanvarrella vanhemmilta paikallisilta ihailuja, koska päällä oli taaskin Kroatian jalkapakkojoukkueen kapteenin Modricin 10-numeroinen pelipaita.
Päivä oli taaskin kolmenkympin lukemia
Lauantai 28.7.
Oli aika jättää hyvästit Molunat-kylälle. Koirillekin tutuksi tulleet aamulenkkituoksut jää nyt seuraaville karvakuonoille.
Molunatin ranta leirintäalueen edessä
Matkalla Dubrovnikin lentokentälle, taivaalle alkoi nousemaan ukkospilviä
Kylläpä kaksi viikoa meni nopeasti seuraillessa pikkukipparin touhuja.
Iso kiitos vävylle. Olet loistava isä ja taitava kokki.
Oli aika viedä nuoriperhe lentokentälle. Saimme hetkeä myöhemmin heiltä viestin, että heidän kone lähtee yli tunnin myöhässä ilmatilassa olleen ukkoskuuron vuoksi. No, parempi onkin odotella maassa, vaikkakin sitten koneessa istumassa kuin lentää läpi ukkospilven.
Dubrovnikista jatkoimme matkaa koirien kera kahdestaan pohjoista kohti. Kaunis vanhakaupunki sai jäädä taaksemme.
Kroatiahan menee poikki mantereen kohdalta mereen saakka pieneltä pätkältä. Se osuus kuuluu Bosnia & Hetzegovinaan. Jos olisimme ajaneet etelästä pohjoista kohti suorinta reittiä eli rannikkotietä ja näin ollen B&H:n läpi, olisi meillä pitänyt olla monta kuukautta aiemmin lähtöä koirilla tehtynä rabiesvasta-ainetestit. Vaikka karvapojillamme on rabiesrokotus, EU:n ulkopuoliset maat vaativat vielä sen lisäksi todistuksen, paljonko koiran veressä on tuota rabies vasta-ainetta. Ja tätähän en ollut selvittänyt hyvissä ajoin ennen reissua. Tämän takia myös Montenegrossa emme voineetkaan käydä.
Elikkä reittimme eteläisestä Kroatiasta pohjoista kohti kulki Kroatialle kuuluvan Peljesacin niemimaan kautta, josta siirryimme lautalla takaisin mantereen puolelle.
Pysähdyimme pikaisesti Peljesacin niemimaalla Stonin-kylän kaupassa ja Postissa. Keijo kurkisti hauskasti lähtiessämme verhon raosta ;)
Asuntoautossa viileys pysyy hyvien eristeiden ja pimennysverhojen vuoksi pitkäänkin ilman sähkössä oloa, jolloin erillinen ilmastointilaite toimisi.
Ston-kylä
Peljesacin niemimaa on paikoin vehreä...
Ja paikka paikoin hyvin karua.
Tosin tässäkin nähtävissä vielä viime vuoden metsäpalojen tuhoa.
Ajelimme jo aiemmin etelään suunnatessa tämän viineistä tunnetun Potomje-kylän lävitse. Päätimme sitten käydä ostamassa paikallista valkoviiniä kotiin viemisiksi.
Olimme reilu puoli tuntia Trpanjin lauttajonossa ennen sen lähtöä. Nyt jännäämään, mahdummeko lautalle vai joudummeko odottamaa seuraavaa, joka lähtisi 2,5 tunnin päästä.
Jes, kyllä meidät ohjataan lautalle. Toisin kävi tuolle Itävallan asuntovaunukuskille. Yritti jonossa vielä ohitella, mutta henkilökunta kyllä huomasi hänen aikeensa. Ja hänen lisäksi reilu 20 henkilöautoa ei mahtunut tälle lautalle, vaan he saivat jäödä odottamaan 2,5 tuntia seuraavan lähtöön.
Nyt kun kädet (ja silmät) riittää muuhunkin kuin pikkukippariin, otimme karvapojat autosta pois tunnin lauttamatkan kannelle.
Perhepotretti lautalla ;)
Tunnin autolautta maksoi kahdelta aikuiselta ja alle 7 metriseltä asuntoautolta noin 45€. Koirista eivät veloittaneet mitään.
Nero oli lautallakin pikkutyttöjen rapsuteltavana. Tunki oikein itsensä tyttöjen syliin. He osasivat rapsutella Neron mielestä juuri oikein, mutta he olivatkin kokeneita Chihujen hoitajia, sillä heillä on kotona lyhytkarvainen Chihuahua nimeltään Diego.
Lautalta päästyämme ajelimme nopeinta tietä Splitiä kohti eli maksullista moottoritietä. Tämä osuus kustansi noin 11€
Elikkä moottoritielle mentäessä otetaan automaatista lipuke ja siinä vaiheessa kun poistut sieltä, vastassa on maksukopit & puomit.
Splitiin päästyämme, yritimme Stobrecin leirintäalueelle yöpymään. Ei mahduttu, joten Möhkön keula kohti puolen tunnin ajon päässä olevaa tuttua Segetin leirintäaluetta. Sieltä aloitimme nuorten kanssa parin viikon reissaamisen.
Trogirin Segetistä saimme yöksi onneksi ns. extrapaikan, jonka kanssa oli pienoinen episodi tuon puolalaisen Audikuskin kanssa.
Hänen auto ei ollut tuossa, kun henkilökunta ohjasi meille tämän paikan.
Koirien lenkityksen aikana hän oli ajanut autonsa Möhkön viereen. Saimme viereisiltä asuntoautoilijoilta tiedon, että se on pari pykälää lähempänä rantaa olevan asuntovaunu-herran auto.
No, kävimme kysymässä häneltä, josko hän voisi siirtää autonsa johonkin muualle, jotta meille jäisi tilaa pöytäryhmälle sekä saisimme markiisin alas. Nihkeeltä kuulosti ja kehotti meitä menemään johtajan puheille....
Kävinpä sitten respassa tästä juttelemassa ja sieltä sanottiin heti, että "This man is crazy". Selvä. Vaikutti, että heillä on ollut kyseisen puolalaisen körilään kanssa ongelmia.
Sain respasta samalla kuulla, että seuraavana aamuna vapautuu kunnollinen paikka rannan tuntumasta. Varasin sen su-ma yöksi ja annoimme puolalaisen autoasian olla.
Btw. parkkipaikka, jossa oli tilaa, oli 30 metrin päässä tästä Audista. Suomalainen olisi siirtänyt autonsa, varsinkin kun siitä oli selkeetä haittaa muille.
Lisäys jälkeenpäin: leirintäalue ilmoitti meille, etteivät veloita koiristamme mitään tämän puolalaisasiakkaan vuoksi.
Joillain on työpäivä mahdollista reissussakin.
Tasasen lämmintä on.
Lauantaina 28.7. tuli ajettua 328 km eteläisestä Molunatin kylästä Split kautta Trogiriin. Aikaa tuohon kului lauttamatka mukaan lukien hiukan yli 6 tuntia.
Olemme Trogirissa toisenkin yön, jotta ratin liikuttaja ehtii töitäkin tekemään.
