Sunnuntai 31.12.17 - maanantai 1.1.2018 - tiistai 2.1.2018
Näinä päivinä teimme monta upeaa retkeä. Olimme yläilmoissa kaapelihissin kyydissä, kuljimme junalla halki viidakon, vietimme päivän merellä snorklaten ja tutustuimme Australian eläimiin.
Mutta ensin vuoden viimeisimpään päivään.
Olimme varanneet edellisenä iltana netin kautta kaapelihissi- ja maisemajunareissun Cairnsin pohjoispuolelta. Kävimme jo illalla tarkistamassa kaapelihissin parkkipaikan, koska ajoimme siitä muutenkin ohi. Kappas siinä samoilla nurkilla oli Australian tykistö- ja panssarimuseo, josta Jussi vanhana rannikkotykkimiehenä innostui kovasti. Päätimmekin jäädä museon parkkipaikalle yöksi, jotta Jussi ehtisi aamulla pikaisesti käydä museossa ennen kuin kaapelihissiajelu klo 11.00 alkaisi. Minua ei nuo pyssyhommat niin kovasti kiinnosta, eli päätin jäädä autoon odottelemaan.
Jussi piti museosta kovin, oli joka lähtöön vehkeitä ja suurin osa myös ihan ajokuntoisia. Yksi mielenkiintoisimmista oli tämä saksalainen puolitelavaunumottoripyörä (?). Sitä käytettiin lähes kaikilla rintamilla. Sodan loppupuolella sillä hinattiin suihkulentokoneita lentokentillä, kun kallista ja vähiin käynyttä lentopetrolia piti säästää, eikä käyttää sitä rullauksiin.
Lämpimät kelit jatkuu vieläkin
Päivän ensimmäinen retki suuntautuu yläilmoihin. Lähdimme kaapelihissillä kipuamaan sademetsän peittämää vuorenrinnettä. Itse asiassa on kyseessä oli kolme erilaista hissinpätkää. Välissä oli kaksi pysähdyspaikka, jossa tutustuttiin sademetsään ja maisemapaikkoihin.
Kokonaiskilometrimäärää en tiedä, mutta puolisen tuntia kaiken kaikkiaan pelkässä ajossa taisi mennä. Sen päälle vielä pysähdykset. Vaunuja oli pitkälti yli 200 kpl. Olimme etukäteen katsoneet youtubepätkiä reissusta ja jotenkin odotukset eivät olleet kovin korkeat. Olikin positiivinen yllätys, että reissu olikin oikein mahtava.
Suosittelemme sitä kaikille Cairnsissa kävijöille :-)
Lisämaksusta olisi saanut valita avomallisen häkin tai lasipohjahissin.
Kaapelihissistä maisemat olivat huimat
Matkalla nähtiin vesiputouksiakin, mutta ne olivat tällä hetkellä kovin kuivuneita
Välipydähdyksillä ihmettelimme näitä valtavia 50 metriä korkeita kauripuita.
... niskat kenossa katselimme sademetsän kasvillisuutta
Useassa puussa kasvoi loiskasvillisuutta. Tämäkin saniainenkin tuottaa kahdenlaisia lehtiä. Ruskeat lehdet maatuvat ja kasvattavat näin kiinnityspaikan kokoa. Vihreät lehdet yhteyttävät normaaliin tapaan.
Jättihämähäkki, vaikkei kuvassa tule oikeaa kokoa esille
Kaapelihissi-ajelun jälkeen lähdimme etsimään sopivaa ruokapaikkaa. Matkanvarrella oli
paikallinen "katusoittaja"
Ravintolan annoksessa ei tullut ainuttakaan vihreää, mutta butterchicken oli hyvää.
Päivän seuraava retki oli puolentoistatunnin junamatka Kurandasta sademetsän halki Cairnsiin.
Junarata oli tehty käsipelin 1800-luvun lopussa. Reitillä oli useampi tunnelinosuus. Ne oli kaivettu myös käsin, koska dynamiitti olisi murentanut kalliota liikaa.
Matkalla juna pysähtyi hetkeksi vesiputouksille (kuivuneille)
Junaretken jälkeen otimme vuoden vaihtumisen
vastaan ns. puskaparkissa Cairnsin lähettyvillä
Ja iltapalana oli tyypillistä suomalaista uudenvuodenherkkua (paitsi, että gingerolut ei taida olla sitä)
Cairnsin ilotulitukset näkyivät meillekin
Maanantai 1.1.2018
Vuoden ensimmäinen aamu. Ei näkynyt kenguruita.
Tämän päivän kokopäiväretki suuntautui merelle Green islandille snorklaamaan.
Rannalla puimme päällemme henkivakuutukset. Nimittäin näilläkin kulmilla on tavattu pahoja kuutiomedusoita, joten kokovartalopuvun vetäminen ylle ei tuntunut ollenkaan huonolta ajatukselta.
Helteestä huolimatta, puvut eivät pahemmin häirinneet
Seuraavat kolme kuvaa ovat netistä lainattuja, sillä omani vesikamera jäi Hissuun.
Vedenalainen maailma oli uskomattoman kaunista.
Kilpikonnan bongaus ja sen perässä uiminen käsikädessä pitkäänkin oli huikea kokemus
Näitäkin mitälie rauskuja nähtiin
Fiilis oli sanoi kuvaamatonta
Saarelta löytyi turistivapaita rantojakin
Oli aika siirtyä manteteen puolelle
Meripäivän päätteeksi oli etsittävä yöpaikka. Ajelimme etelää kohti, kunnes...
...Babindan nukkuva kyläpahanen houkutteli
Tämänkin yön vietimme ns. puskaparkissa Babinda Bouldersissa. Löysimme paikan netin kautta.
Päivälle tuli kilometrejä 70
Tiistai 2.1.2018
Yö oli niin kuuma, että oli pakko nukkua koko yö ovet täysin auki. Itseäni ensin hivenen pelotti...
Bensa 91 oli 0,92€/litra
Ihmettelimme, miksi kukaan ei ole Cardwellin upeilla rannoilla, kunnes löysimme varoitustaulun.....
Ulkona oli tässä vaiheessa +37°. Ukkonen kolkutteli jossakin kauempana.
Ja etteikö Jussi osaa reissussa nukkua ;)
Ruokailun jälkeen Jussi huomasi netistä reitillemme osuvan
Billabongan eläinpuiston. Sinne siis, vaikka tämä päivä oli suunniteltu pelkäksi ajopv:ksi.
Ensimmäisenä meitä oli vastassa 4 vuotias Vompatti Ruben. Painoa hänellä oli 25kg
Ruben oli kyllä söpö möhkäle
Tämä koala oli uros.
Koalan rinnassa on hajuauhanen, joka värjää turkkiin ruskean täplän.
Suupielen värjäymät olivat tulleet syljestä
Syliini sain 4-vuotiaan naaras koalan.
Koalaa sai silittää ainoastaan niskasta
Eläintenhoitajat esittelivät myös käärmeitä
Kengurut olivat kesyjä. Niitä loikki vapaana pitkin eläinpuistoa. Toki näitä pomppii villinäkin Austaliassa ja autojen kanssa kolaroivat.
Tämäkin äiti tuli oikein näyttämään meille poikastaan.
Kasuaari on miljoonia vuosia vanha laji ja näyttääkin ihan dinosaurusajalta.
Se on kolmanneksi korkein lintu Strutsin ja Emun jälkeen.
Näitä Kasuaarilintuja elää ihan luonnostaan täällä koillis-Australiassa. Kyllä tulis äkkilähtö tuollasen rämeikössä vastaan tullessa.
Krokotiilit olivat hyvin rauhallisia
Jussi hoitaa ajamispuolen koko reissumme ajan.
Yöksi tulimme Gumluun leirintäalueelle. Pimeyden laskeuduttua istuskelimme Hissun edustalla katsoen luonnonvaraisten pienien kenguruiden touhuja. Tosin Jussi oli aiemminkin nähnyt nuo samaiset ja kertoi minulle nähneensä isoja rusakoita, kun ei muistanut olevan Australiassa. No, oli toki hämärää...
Loppuillasta kävimme pesemässä astiat leirintäalueen yhteiskeittiössä. Siellä istui kolme paikallista kalastajaa ja yksi puolalainen mies. Kun he saivat tietää meidän olevan suomalaisia, yksi paikallisista innostui oikein tulemalla tiskauspisteen viereen juttelemaan.
Hän kertoi, että hänellä on suomalainen vaimo Helena. Tähän Jussi tokas, että minulla on suomalainen vaimo Hannele.
Tämä mies oli kaksi kertaa käynyt Suomessa appivanhempiensa kotiseudulla etelä-Lapissa.
Mies kutsui meidät huomiseksi keskiviikoksi kotiinsa kylään, jotta olisimme Helenakin tavanneet. Harmillisesti jouduimme kieltäytymään kiireisen aikataulun vuoksi. Helena on syntynyt täällä Australiassa.
Tälle päivälle tuli kilometrejä 440.
