Torstai 10.1 - perjantai 11.1.2019
Tutustuminen autioon "länkkärikylään" sekä kauniiseen Grazaleman vuoristokylään.
Torstai aamuna Turiscampon leirintäalueelta
Lähtiessämme tuolta upealta leirintäalueelta, tyhjensimme ensin Kartsan harmaat vedet sekä pesimme tuulilasin, jotta pystyn ajon aikanakin ottamaan sen läpi kuvia ;)
Portilla leirintäalueen hiirivahti viettää kirjaimellisesti kissanpäiviä.
Ennenkuin poistuimme Portugalista, pyörähdettiin Camperserv-liikkeestä etsimässä Kartsan terassille lisävetkuttimia. Ei löytynyt mieleisiä liikkeen pienestä valikoimasta johtuen.
Pian Portugalin eteläkierros taputeltu ja siirrymme takaisin Espanjaan.
Niin kiirus oli, että oli ennakoitava lounaamme kuorimalla ajon aikana edellisenä iltana valmiiksi keitetyt perunat. Käytännössä on ehdittävä noin kahdeksan valoisan tunnin aikana siirtymään seuraavaan yöpaikkaan ja siinä välissä pörräämään kylillä sekä päiväruoka valmistamaan.
Saavuimme tämän päivän kohteeseemme, El Rocioon, joka sijaitsee Lounais-Espanjassa.
Saimme tästä mielenkiintoisesta kaupungista vinkin Portugalissa ollessamme aiemmalla leirintäalueella. Tämä paikka näytti kuin olisi länkkärileffojen kulisseissa.
Hiekkakujat toisensa jälkeen olivat autioita. Ainoastaan hevosten kavionjälkiä näkyi hietikolla. Oli aavemaista, jopa pelottavaa kävellä aavekaupungissa. Missä kaikki ovat???
Kaikkien talojen edustat olivat hevosien kiinnityspaikkoja (huomaa, etten tiedä hevosista mitään).
No nyt, täällä on sittenkin elämää!
El Rocio on itse asiassa pyhiinvaelluskaupunki. Joka helluntai sinne saapuu jopa miljoona pyhiinvaeltajaa ympäri Espanjaa. Matka taittuu lähialueilta joko jalan, ratsuin taikka härkien/hevosten/muulien vetämillä vankkureilla.
Pyhiinvaeltajien asut mukailevat 1800-luvun muotitrendejä. Naisilla kauniita flamengomekkoja ja herroilla lierihatut.
Näitä vaatteita sekä hevostarvikkeita oli nytkin kaupungissa myytävänä.
Pysähdyimme kahville ja jääteelle. Juuri ehdittiin ennen siestan alkua.
El Rocion kaduilla ei ole asfalttia, vaan loputtomasti hiekkaa. Se on parempaa pohjaa hevosille tallustella. Legendan mukaan el Rociossa on enemmän hevosia, kuin autoja.
Juuri nuo hiekkaiset kadut sekä hevosten "parkkipaikat" joka puolella tuovat mieleen villin lännen kaupungin. Pyhiinvaellusaikaan nähtävät vankkurit myös näyttävät länkkärivehkeiltä. Tämä ei ole itse asiassa sattumaa, sillä espanjalaiset uudisasukkaat Amerikassa toivat sinne mukanaan paikallista arkkitehtuuria ja tekniikkaa.
Alla näkyy pyhiinvaeltajien pääkohde, el Rocion kirkko, tarkemmin Santuario de Nuestra Senora del Rocio.
Seuraavissa kahdessa kuvakollaasissa
ylemmät kuvat ovat minun ottamiani ja alemmat netistä lainattuja pyhiinvaellusaikaan.
Kirkon vieressä oli erillinen kynttilähuone. Katto ja seinät olivat noesta mustuneita. Täällä on helluntaina melkoinen roihu.
Väkeä piisaa pyhiinvaellusaikaan. Youtubesta katsoimme muutamia videoita, löytyy nimellä el Rocio pilgrimage.
Pyhiinvaellus vaikuttaa iloiselta tapahtumalta, eikä ryppyotsaiselta touhulta. Porukka laulaa vaeltaessaan flemengohenkisiä lauluja ja tuntuu pitävän hauskaa kauniit rimpsuvaatteet yllä.
Jokainen pyhiinvaeltaja haluaa koskettaa Santuario de Nuestra Senora -kirkon alttarilta haettua Pyhän Marian patsasta.
Koko tapahtuma tulee Espanjan televisiosta suorana lähetyksenä, joten tämä tuntuu olevan paikallisille tosi iso juttu.
Santuario kirkko ja sen alttaritaulu olivat tosi kauniita ja vaikuttavia.
Vaikkei meistä kumpikaan ole mitenkään uskonnollisia, tämän kaupungin tahtoisi kokea joskus helluntaina.
Kahta geokätköä etsimme el Rociosta, mutta vain toisen löysimme.
To-pe välisen yön olimme el Rociossa puskaparkissa 10 asuntoauton kera eri puolilta Eurooppaa. Pyhiinvaellusaikana asuntoautoilla ei ole sallittua ajaa kylälle. Reunamalta löytyy leirintäalue.
Nerolla oli maha löysällä ennen nukkumaan menoa, mutta onneksi on mahdollisuus pestä ulkonakin retkisuihkun kera.
Oli hieno päivä. Tänne el Rocioon olisi mahtavaa tulla uudestaan joku helluntai.
Torstaina ajoimme Portugalista Espanjan puolelle 248 km.
Perjantai 11.1.2019
Hiljainen oli yö täällä aavekaupungissa.
Kerrankin Kartsakin mahtui kaupan pihassa katoksen alle, mutta pettymyksemme tämä olikin vain tukkuasiakkaille tarkoitettu kauppa. Niinpä Kartsan keula ensimmäiseen ruokakauppaan, joka sattui olemaan tuttu & turvallinen Lild.
Kauppareissulla täytimme Kartsan vesitankkeja 90 litraa.
Ympäristö muuttui kumpuileviksi viljelypelloiksi.
Eteemme tupsahti pellolta traktori. Siinä sen perässä tovin köröteltyämme, huomasin pellolla linnan. Sinnehän kurvasimme seuraavaksi Kartsan keulan, niin ei tarvinnut traktoria ohitella ;)
Kaikella on siis tarkoitus.
Aquzaderasin linnan rauniot olivat hienot.
Linna on alunperin arabien rakentama ja 1300 luvulta lähtien espanjalaisten uudestaan rakentama ja ylläpitämä.
Linna on rakennettu suojaamaan alueen tärkeintä omaisuutta, kaivoa.
Yleensä linnat rakennetaan vuorten ja kukkuloiden huipuille, mutta tämä linna on poikkeuksellisesti montussa juuri sen kaivon vuoksi.
Täältäkin löysimme yhden geokätkön.
Matkan oli jatkuttava.
Saavuimme Grazalemaan. Aurinko oli jo painunut vuoren taakse jättäen kauniin pikkukylän varjoon.
Mantelipuut kukkivat kauniisti vuoren rinteillä.
Hanhikorppikotkia liiteli Jussin laskujen mukaan nelisen kymmentä edessämme olevan vuoren päällä. Siipienväli voi olla tällä haaskansyöjällä yli kaksikin metriä !!!
Edestämme kuului valtaisi kilkatus. Paikansimme äänet kauempana alhaalla paimenpoikien lammaslaumaan, joka vyöryi autotien poikki rinnettä alas.
Näkymä Grazaleman näköalatasanteelta, jonka ravintola oli suljettu näin sesongin ulkopuolella.
Kylässä oli iltapäivällä +11°
Taas matkan oli jatkuttava, jotta ehdimme Malagan lähistön karavanliikkeeseen ennen sen sulkeutumista.
Ja vielä uusi yritys Espanjasta Sur Caravan Espeponasta. Sieltä löytyi Kartsan terassille tuuli/näkösermi.
Pimeys ehti tulla, kunnes pääsimme perille Malagaan merenrantapuskaparkkiin.
Perjantaina 11.1.2019 ajelimme 334 km
