Tsekki-Itävalta-Puola-Liettua-Latvia-Viro

Sunnuntai 3.8 - tiistai 5.8.2019

Viimeisten ajopäivien lomassa pikainen tutustuminen Tsekeissä sadunhohtoiseen Cesky Krumloviin.

Sunnuntai 3.8 aamu valkeni +17°.

Säätiedotus ennusteli, että ennen puoltapäivää alkaisi satamaan. Ehdimme hyvin sitä ennen kävellen käymään parkkipaikan viereisen muurin takana olevassa Unescon maailmanperintökohteessa Cesky Krumlovin vanhassa kaupungissa.

Samantien parkkipaikan vierestä alkoi linnan yli 10 hehtaarin puutarha, joka on peräisin 1600-luvulta. Puutarhassa on millilleen hoidettuja pensasaitoja ja nurmia, joiden lomasta löytyi koristeellisia suihkulähteitä.

Linnanpuutarhassa sijaitsi myös pyörivänäyttämöinen esiintymislava. Edellisenä iltana näytti olevan Turandot-oopperaesitys, jonka mahtipontisia pätkiä taivaan välkehtiessä erivärisistä väreistä kuulimme parkkipaikalle saakka. Vaikkei olla ooppera-immeisiä, tuo olisi ollut hieno kokea. 

Tämä viehättävä sadunhohtoinen Cesky Krumlov sijaitsee lähellä Itävallan rajaa ja noin 170 km Prahasta etelään. Täällä on myös kuvattu Pinokkion seikkailut.

Alakuvassa ylinnä näkyvä Cesky Krumlovin linna on valtaosalta rakennettu 1300-1600 luvuilla. Ensimmäiset kirjalliset maininnat siitä löytyvät 1240-luvulta. Linnaan olisi saatavilla opastettuja kierroksia, joilla kuulisi kiinnostavia tarinoita linnan hallitsijasuvuista. Jo sen takia tänne on palattava uudelleen.

Kommunismin kaudella vanhakaupunki rapistui. Sitä on restauroitu vuodesta 1989 lähtien.

Vltava-joenuoman laaksossa sijaitseva kylän keskusta on rauhoitettu autoilta.

Mukulakivien päällystettyjä kujia reunustavat kolmikerroksiset kivitalot, joista moni on jo kunnostettu pastellinsävyin.

Pääaukion reunalta olisi päässyt 1300-luvulla rakennettuun Pyhän Vituksen kirkkoon, jonka julkisivussa yhdistyvät goottilais ja barokkityylit. Kirkon kahdeksansivuinen uusgoottilainen torni lisättiin 1800-luvulla. Meillä ei ollut riittävästi aikaa käydä kirkossa. 

Voi, mukulakujalla tuli eteemme 3-D museo. Tuli mieleen kivat muistot Singaporen vastaavasta paikasta. Aikamme ei nyt riittänyt täällä(kään) käyntiin.

No mutta sitten löytyi kauppamuseo (vapaaehtoinen sisäänpääsymaksu). Siellä ei menisi niin kauaa aikaa, joten eikun edes tänne sisään.

"Miten voin palvella?"

Kylläpä kassakoneetkin ovat ennen olleet koristeellisia.

Entisaikaan rasiatkin olivat näyttävämpiä.

Cesky Krumlovin linnan torniin olisi ollut mahtava kiivetä 162 porrasta, mutta aika tikitti ja aurinkokin lämmitti jo mukavasti, joten oli kiirus Kartsalle koirien luokse.

Mitä ihmettä Jussi etsii linnanportin pielestä ? Jep, geokätköä ja se löytyikin, vaikka olikin miniminipieni.

Karhuja on pidetty linnan vallihaudoissa vuodesta 1707 lähtien ja siellä asuu yhä kolme karhua.

Ne ovat paikallisille niin tärkeitä, että niiden mukaan on nimetty lapsiakin, eikä niistä haluta luopua.

Nyt jälkeenpäin luin, että vanhassa kaupungissa olisi ollut mielenkiintoinen ravintola Krcma Satlava.

Se sijaitsee keskiajalla toimineessa vankilassa pääaukion lähellä. Siellä ravintolan kokki tekee ruokaa avotulella asiakkaiden keskellä. Paikka näyttää syystäkin olevan suosittu, joten jos sinne mielii mennä, pöytävaraus pitäisi olla tehtynä.

Cesky Krumlovin vanhaankaupunkiin olisi mahdollista mennä lättähättujunallakin 25 kilometrin päässä olevasta Ceske Budejovicesta. Sekin olisi ollut kiva kokemus. Ehkäpä tulemme tänne joskus uudestaan, niin paljon jäi houkutuksia.

Mutta meillä matka jatkui halki Tsekin. Välillä satoi, välillä paistoi aurinko komean sateenkaaren kera.

Ohitimme Tsekin ja Puolan rajan. 

Ajoa alkoi olla takana 11 tuntia ja ulkona säkkipimeetä. Rekkoja oli silti liikenteessä hurjan paljon, niin kuin aina Puolassa. Katselin park4nightista tulevia yöpymispaikkoja, eikä niitä näyttänyt lähistöllä olevan. Ei auttanut kuin mennä huoltoaseman pihaan parkkiin yöksi. Köytimme siellä varmuuden vuoksi ovet kuormaliinoilla kiinni.

Lämpötilakin laski +16°.

Sunnuntaina 3.8.19 ajelimme 609 km Tsekeistä Cesky Krumlovista Puolan Czestochowan yläpuolelle.

Maanantai 4.8.

Hyvin nukuttiin ilman häiriöitä tässä puolalaisen Ladzicen huoltoaseman pihassa. Herättiin vasta kellonsoittoon 6.30.

Edessä olisi taas ajopäivä.

Miten nämä puolalaiset tiet ovatkin vuodesta toiseen huonossa kunnossa ja silti jatkuvien tietöiden alla.

Lisäksi kolareita näkyi reittimme varrella.

Suurkaupunki Varsovakin tuli mentyä läpi.

Pysähdyttiin pikaisesti Malopoleen Mäkkäriin hamppareille (3,60€ kokiksella/nuppi). Nero ja Keke pääsi samalla ulos jalottelemaan. Keke vetäs pikkaset löysät , mutta onneksi on näppärä retkisuihku mukana, niin ei tarvinnut Kartsan pienessä suihkutilassa pesuhommeleita suorittaa. Siinä rekkamiehet kummissaan katsoivat toihujani. 

Pyörähdimme Puolassa matkanvarrella olevaan Lomza-kaupunkiin eläinlääkärillä käyntiä varten.

No eikös meillä nyt käynyt huono tuuri :( Sillä eläinlääkäri piti liikkeensä päivällä 2 tuntia kiinni. Eipä auttanut kuin odotella puolitoistatuntia pihalla. Lopulta karvapojat saivat tarvittavat merkinnät passeihinsa (6€/kirsu).

Annoin lääkkeet niille Kartsassa itse. Toisaalta hyvä näin, sillä Keke vastusteli siihen malliin, että näykkäsi mua peukalosta :(

Nyt ne ovat valmiita palaamaan Suomeen.

Siinä matkan edetessä ilta-auringossa, ohitimme Liettuan rajan.

Viimein olimme tämän päivän yöpaikassa Liettuan pohjoisosassa Ristikukkulan parkkipaikalla (2,80€), jossa vietimme ma-ti yö. 

Maanantaina 4.8.19 tuli ajettua (istuttua kyydissä) Kartsalla 758 km.

Tiistai 5.8.19

Herätys klo 6.30 ( +8° ! ) Liettuan Ristikukkulan parkkipaikalta 

neljän muun karavaanarin luota.

Huomaa, miten suomalainen tarvitsee isomman omantilan ympärilleen :) Kartsa tuo kauimmainen.

Se oli sitten viimenen yö Kartsassa vähään aikaan. 30 vuorokautta Kartsa palveli meitä liikkuvana kotina. 

Google tiesi kertoa Ristikukkulasta seuraavaa:

"Ristin pystyttämisperinne juontaa juurensa Liettuan keskiajalle.
Ristikukkulalle ristejä on tuotu 1800-luvulta asti. Neuvostoliiton aikaa risteja tuhottiin paljon, mutta 1985
kukkula jätettiin rauhaan. Aina tuhotun ristin tilalle tuotiin uusi, joko suuri itse kaiverrettu risti tai sitten pieni
perinteinen puuristituominen tapahtui jopa yöllä ja kaipa se tuhoaminenkin tapahtui pimeän aikaan."

Matkalla oli vielä hyvä käyttää Kartsa tankilla Liettuan edullisilla hinnoilla (1,06€/l).

Latvian puolella Rigan katukuvaa.

 

Loppumatkasta Virossa keli vaihteli hurjasti.

Vielä Suomenlahden ylitys Tallinkin MegaStarilla 2,5 tuntia.

Viimeisenä reissupäivänä tiistaina 6.8.19 tuli ajettua 455 km sekä  laivamatka 85 km.

Kesän 2019 matkamme kulki läpi Viron, Latvian, Liettuan, Puolan, Tsekin, Itävallan, Slovenian, Kroatian, Bosnia-Hertsegovinan, Montenegron ja Albanian. Lisäksi kävimme skootterilla Kreikan puolella.

30 vuorokauden kokonaismatkaksi tuli Kartsan mittarin mukaan 7227 km.

Dieselin keskikulutus oli 10,6 l / 100 km ja sitä paloi 704,7 litraa ( 975,10 € )

Tässä oli kesän 2019 reissumme. Kiitos, kun reissasit kanssamme.

Slovenia Bled

Keskiviikko 31.7 - lauantai 3.8.2019

Satumaisessa Bledissä

Keskiviikkoaamuna 31.7 heräsimme 30 km päässä Kroatian rajalta Sloveniassa Kocevjessin Camp Jezerossa, jossa olimme yön hollantilaisten ja belgialaisten karavaanarien kanssa pelkällä sähköpaikalla (12€ + turistiverot yht 15,60€).

Mahdollisuus olisi ollut leiriytyä nurmikentälle hintaan 30 € (+ verot). Sillä hinnalla olisi päässyt suihkuun ja vessaankin. No, Kartsastahan nuo löytyvät omasta takaa ja kun tulimme myöhään kohteeseen, emme kokeneet tarvitsevan heidän palveluita. Eri asia, jos olisimme viipyneet alueella pidempään.

Ihan kävelymatkan päässä kämppäristä oli kaunis järvi, Judrisko Jerezo. Hoidimme Keken ja Neron aamulenkitykset sen ympäristössä.

Matkan jatkuessa kävimme tankkaamassa Kartsan (1,24€/l) ja itsellemme kaappien täydennystä Lidlin kautta.

Yöpaikasta ajettuamme 118 km, olimmekin perillä seuraavassa leiripaikassamme, Bledin viiden tähden Camping Sobec'ssa. Täällä on valtavasti tilaa.

Alueelta löytyi entisen suon paikalle tehty tekojärvi, jossa virtasi joesta raikasvesi.

Leirintäalueelta löytyi myös monenlaista aktiiviteettia mm. minigolf, tennis- ja koriskentät, lapsille jonkilainen kiipeilypuisto sekä paljon leikkipaikkoja. 

Myös ruokakauppa ja isohko ravintola oli alueella. 

Teltta-alueita oli paljon. Myöskin hollantilaisia turisteja.

Vessat ja suihkut olivat todella siistit ja kauniitkin.

Me otimme standard-paikan, jolloin saimme valita vihreältä alueelta vapaasti tarvitsemamme tilan. Näin pahimpana sesonkina meidän kokoonpanolla vrk-hinta oli 55,80 € (hlö-maksu 17,50€, sähkö 4,20€, koira 7,30€/kirsu, turistivero 2€/hlö). Aiomme olla täällä ainakin kaksi seuraavaa vuorokautta. 

Sesongin aikana, jos on vain yhden yön, vuorokausihintaan olisi tullut +10% korotus.

Koirien vuoksi menimme reunapaikalle, josta olikin kiva seurata joessa lipuavia kumiveneitä sekä SUP-lautailijoita ruoanlaiton lomassa.

Aikamme leirillä touhuiltuamme, "poltteli" jo Sussun kaasujalka. Tummista pilvistä huolimatta, lähdimme skootterilla ajelemaan Bledin keskustaan. Siellähän sade saavutti meidät, joten äkkiä terassille kahville istumaan. Jos nopeasti sadekuuro tuli, samoin se meni poiskin.

Tarkoitus oli ajella kuvan kaunis Bledjärvi ympäri, mutta innostuttiin siinä sadetta pidellessä katselemaan kännykästä ympäristön karttaa. Sieltä nähtiin, että vajaan 6 km päässä olisi jokin kanjoni.

Sinnehän me seuraavaksi suuntasimme, mitä nyt jonkun geokätkön matkalla pysähdyttiin etsimään. 

Vintgarin rotko on 1,6 km pitkä rotkomuodostelma, jonka pohjalla virtaa kristallinkirkas Radovna-joki. Rotkon reunoille on rakennettu puinen polku. 

Rotko on löydetty vasta 1891 ja melkein heti siitä oli tehty turistinähtävyys.

Sisäänpääsymaksu oli tänä vuonna 10 €/henkilö.

Kesäkelteillä olettaisin täällä olevan ihanan vilpoista (ja paljon ihmisiä kapealla polulla).

Periltä löytyi 13 metriä korkea Šum-vesiputous.

 Kellokin näytti jo puoli kahdeksaa ja paikka sulkeutuu kahdeksalta. Tuli kiirus palata samaa reittiä rivakasti skootterin luokse. Siinä unohtui geokätkötkin kanjonista etsiä. 

Leirintäalueelle päästyä ja koirien iltalenkityksen jälkeen, suuntasimme alueen ravintolaan syömään grillilautaset (14,50€). Skootterilla tuli tänä päivänä ajeltua 28 km.

Torstai 1.8.19

Aamusella ulkolämpötila oli +23° ja aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta. Olimme edellisenä päivänä käyneet ostamassa tälle päivälle parituntia kestävän 13 km pituisen joenlaskun (35€/hlö). 

En ottanut omaa kameraa jokeen mukaan, joten osa kuvista on nettikuvia.

Meidät ja 6 muuta turistia vietiin pakulla Savajoen yläpäähän, jossa hyppäsimme kumiveneen kyytiin. Oppaanamme oli paikallinen jokiopas Gregor.

Meloimme leirintäalueenkin vierestä. 

Oli kiva välillä lipua ja toisinaan tosissaankin kauhoa melalla kuohuvassa +12° vedessä törmäillen pieniin ja suuriin kiviin. Voitte vaan arvailla, kiljuinko minä.

Loppupäässä reittiä, saivat halukkaat pulahtaa veneestä uimaan pieneen poukamaan. Siellä vesi oli lämpimämpää, +19°.

Seuraavana päivänä kroppa oli melomisesta sitten hellänä.

Kun aamupäivä meni vesillä, iltapäiväksi ajelimme skootterilla 35 km päähän Vogel-hiihtokeskukseen. Sussu sai jäädä "vähän" isomman kaverin viereen parkkiin siksi aikaa, kun me kipusimme näköalahissilla 1,5 km korkeuteen.

Hissin edestakaiset liput maksoivat 24€/hlö

Matka korkeuksiin kesti vain 10 minuuttia.

Jestas, mitkä näkymät avautuivat Vogelista.

Bohinjsko Jezero-järvellä näkyi SUP-lautailijoita pieninä pisteinä.

Perillä 1,5 kilometrin korkeudessa oli monta ravintolaa, joista suurin osa oli kiinni näin kesäkautena. Elukoitakin tallusteli pitkin ja poikin.

Vogelin laskettelukeskuksessa on kaikkiaan kahdeksan hissiä, joista korkeimmalle vievän kyydissä pääsee 1800 metriin. Näin kesäkautena läheskään kaikki hissit eivät olleet käytössä. 

Laskettelurinteitä on yhteensä 22 kilometriä.

Aikamme ihmeteltyämme maisemia, jatkoimme matkaamme avonaisella tuolihissillä 1656 metrin korkeuteen.

Jussia vissiin vähän jänskätti heiluvassa tuolissa.

Kelikin suosi meitä eikä yläilmoissa ollut ryysistä. Toisin voipi olla talvisesongin aikana.

Päästyämme alas skootterin luokse, painelimme äsken ylhäältä näkemämme Bohinjsko Jezero-järven reunalle, jossa pysähdyimme uittamaan varpaitamme kristallin kirkkaaseen järveen. Sovimme, että tänne voisi tulla seuraavana päivänä snorklaamaan.

Perjantai 2.8.19

Vettä satoi pitkälle iltapäivälle saakka. Niinpä suunnitelmat snorklaamaan menosta muuttuivat. Samoiten lähtöpäivä elikkä päätimme olla täällä kolmannenkin yön.

Näin sadepäivänä minä tein blogia ja Jussi töitä.

Viimein sade lakkasi ja pääsimme skootterilla tutustumaan edes lähistön (5km) Radovljica-kaupunkiin. Se on perustettu jo 1100-luvulla. Vanhaa kaupunkia ympäröimä muuri on jo ajansaatossa hävinnyt, mutta itse kaupunki on säilynyt hyvin. Radovljicasta puhutaan, että se on Slovenian makein kaupunki, sillä se on tunnettu suklaasta ja hunajasta. Emme maistaneet kumpaakaan.

Radovljican kujat olivat juuri sopivan kokoisia kierrellä tunnissa.

Lopulta löysimme itsemme terassilta kahvilta ja jätskiltä.

Cerkev st. Petra eli Pyhän Pietarin kirkko löytyi Radovljican vanhan kaupungin kulmalta.

Päivän päätteeksi pulahdus leirintäalueen raikkaan viileään tekojärveen. Itseltäni jäi kylläkin yritykseksi. Oli se niin kylmää!

Lauantai 3.8.19

Muutama muukin oli lähdössä lauantai-aamuna Slovenian Sobecista. Yö oli yllättävän viileä, vain +14°. Täytyi jo peitto laittaa pussilakanan sisäänkin. Totuttelua siis Suomen keleihin.

Slovenian ja Itävallan rajalla Karawankentunnelin jälkeen, rajavirkailija kyseli, olemmeko tulossa Kroatiasta? Kun vastasimme, että ei, kun Albaniasta, hän kiinnostui tietää, kauanko Suomesta kestää ajaa sinne asti.

Siinä jutustelun ohessa hän silmäili passimme. Muuta hän ei halunnut nähdä.

Vastaantuleva jono etelään oli taas jäätävän pitkä. Siellä saksalaiset olivat parhaillaan menossa Kroatiaa kohti.

Meidän puolella ei ollut jonoa yhtään.

Siinä olisi ollut houkutus ajaa Italiaan...

mutta meidän oli kiiruhdettava pohjoista kohti. Itävallan Villachissa pyörähdimme karavaanarin ostosparatiisissä. Emme kuitenkaan löytäneet ainuttakaan ostoslistassamme ollutta. Sen sijaan mukaan lähti kasaan meneviä vateja ja hyvin tarpeellinen karavaanarin leposohva  ;D

Pidimme ajopäivänä pikkupausseja, jolloin pojatkin pääsivät ulos jalottelemaan ja tarpeilleen. Nero taas kuvauksen ajan sylissäni. 

Itävallassa keli ei ollut kovin hyvä.

Itävallan ja Tsekin rajalla vaihdettiin tuulilasiin tiemaksulaite, joka olikin tallessa tulomatkalta.

Kiltisti laite alkoi piippailla motareille päästyämme.

La-su yöksi tulimme Tsekin Cesky Krumlovin vanhan kaupungin reunalle park4night-kartasta löydetylle parkkipaikalle (yö 3€).

Lauantaina 3.8.19 ajeltiin Slovenian Camp-Sobecista Tsekkeihin Cesky Krumloviin 437 km

Seuraavat kaksi päivää tulee olemaan ajopäiviä kohti kotimaata. Niistä seuraavassa päivityksessä.