Tiistai 16.1 - sunnuntai 21.1.2018
Tällä ensimmäisellä Kiinan vierailulla pääsin käymään mm. entisessä elokuvakylässä, Kiinan muurilla sekä Pohjois-Koreassa (!)
Mutta ennenkuin päästään mm. Pohjois-Koreassa käymään, tulevat 5 päivää ovat Jussille tiivistä työskentelyä Kiinan toimistollaan. Minä lomailen vielä nämäkin päivät.
Aamiaisella tuli seurailtua aamun liikennettä 19 kerroksesta käsin. Jalankulkijat ylitti monikaistaisia teitä puikkelehtien ilman mitään itsesuojeluvaistoa.
Nälässä täällä ei tarvitse olla, kunhan ensin opettelisi puikoilla syömään. Eivät pysyneet puikot minulla oikein eivätkä väärinkään päin ;)
Tulen kuulema saamaan yksityisopetusta kotona ja seuraavalla Kiinan reissulla olenkin pro tikkujen syöjänä.
Sain Kiinan ajaksi oman "henkivartijan"/autokuskin Haon. Hyvin sain päiväni kulumaan milloin shoppaillessa...
...ja toisinaan nähtävyyksiä katselemassa mm. työväenpuistossa, jossa paikalliset vanhukset tanssivat ja viettivät yhteistä aikaa. Puistosta löytyi myös lumiliukumäkiä.
Lämpötila on päiväsaikaan muutama lämpöaste, yöllä noin -5°
Pääsin käymään myös elokuvakylässä, joka on rakennettu varta vasten elokuvien tekoa varten. Alueelta löytyi mm. 1600-luvun alue kuin 1950-luvun kulissit.
Osaan taloihin pääsi sisällekin tutustumaan. Ylimmässä kuvassa apteekin kulissit. Vasen alakulma Posti ja oikea alakulma vankila.
Riksat tulivat Kiinaan 1800-luvun loppupuolella.
Suuri ja eniten odottamani torstaipäivä oli aluillaan. Kello oli soimassa 05.15. Tarkoitus oli lähteä henkilöautolla ajamaan 3 tunnin matka/sivu Pohjois-Korean rajalle viiden hengen porukassa, mutta saimme aamutuimaan tiedon, että sinne johtava moottoritie on kovan sumun vuoksi suljettu.
Emme lannistuneet tästä, vaan päädyimme reissuun luotijunan kyydillä.
305 kilometrin matka kesti 2 tuntia vauhdin ollessa toisinaan 190 km/h
Perillä Dandongissa ilma oli aurinkoinen, mutta viileä nollan tuntumassa.
Suuntasimme jalan rautatieasemalta Pohjois-Koreaa kohti.
Jalujoen katkenneelle rajasillalle pääsi noin 4€:n maksua vastaan.
Tämä silta on valmistunut vuonna 1911 ja vuosina 1950-1951 Korean sodan aikana USA pommitti tätä siltaa useaan otteeseen, koska
USA halusi estää Kiinaa viemästä sotatarvikkeita Koreaan.
Tämä rikkoutunut silta on Kiinan suosittu turistinähtävyys, mutta nyt näin keskitalvella ei ollut tungosta.
Silta loppui totaalisesti keskelle Jalu-jokea, Kiinan ja Pohjois-Korean rajalle. Loppupätkästä oli jäljellä vain tolpat.
Vieressä oleva silta on rakennettu Japanin armeijan toimesta vuonna 1943 ja se silta on edelleen käytössä, mutta vain harvat ja valitut saavat käyttää sitä.
Pohjois-Korean puoli näytti kuolleelta aavemaalta. Maailmanpyörä, nostokurjet ym talot olivat ihan elottomia.
Mietimme, josko heiltä olisi kielto tulla lähellekään jokea. Kaksi ihmistä bongattiin kiikareiden avulla liikkumassa toisella puolella! Jihuuuu ;)
Sillalta näki hyvin, miten erilaisilta Pohjois-Korea ja Kiina näyttävät. Yöaikaankin Kiina on kuin yksi iso valotaulu Pohjois-Korean ollessa täysin mustana.
Sillan jälkeen löysimme itsemme korealaisesta ravintolasta. Tosin Kiinan puolelta (onneksi).
Ravintolassa oli kauniita Pohjois-Korean naisia tarjoilijoina. He olivat kovin puheliaita ja kiinnostuneita ulkomaailmasta sekä mahottoman palvelualttiita. Jopa niin, että itse asiakas ei saanut/voinut pilkkoa/sekoittaa omaa annostaan, vaan he tekivät sen puolestasi.
He asuvat ravintolan yläkerrassa ja eivätkä voi käytännössä poistua ravintolarakennuksesta koskaan. Ulkopuolinen henkilö toimittaa heille tarvittavat tavarat. Pohjois-Korea on varmistanut uskollisuuden kotimaataan kohtaan pitämällä tarjoilijoiden lähisukua tarkasti silmällä ja tarvittaessa panttivankeina.
Tällä tavoin myös Pohjois-Korean rekkakuskit pidetään omalla puolen.
Tarjoilijoiden kasvot eivät saaneet näkyä kuvattaessa, joten kuvasin miesten kaljapulloja saaden vähän näkymää ympäristöstä.
Olut oli aitoa Pohjois-Korean tuotantoa. Pöydän raati totesi sen olevan täysin juomakelpoista.
Ruokalistalta olisi löytynyt kilpikonnasta merisiiliin, mutta päädyin tällä kertaa ottamaan riisiä lihakastikkeessa. Jälkeenpäin mietin, mitähän lihaa söin....
Ruokailun jälkeen kävimme turisti-infosta ostamassa privat-pikaveneretken Pohjois-Korean puolelle.
Alkumatkalla näkyi korkeita kerrostaloja, joita autonikkunan läpi kuvailin.
Matkalla ohitimme jonkinlaisen talviurheilukeskuksenkin.
Pohjois-Korean ja Kiinan raja kulki toisinaan ihan autotien vieressä. Tosin tien toisella puolen olikin poliisilaitos.
Ajettuamme pakun kyydissä kymmenkunta kilometriä, siirryimme hyvin ilmastoituun pikaveneeseen. Sain kipparilta vielä vinkin, että jos haluaa, voin ostaa Pohjois-Korealaisille esim. leipäsäkin.
Kuvassa vastaranta on jo Pohjois-Koreaa.
Kyyti oli aika hyytävää Jalu-joessa.
Hyvä, että leivät pysyivät kaarteissakaan kyydissä.
Kipparimme kysyi huutamalla Korean sotilailta, haluavatko he leipää. Ensin he vastasivat päätä heilutellen puolelta toiselle etteivät halua, mutta hetken päästä huusivat ottavansa ne. He eivät koskeneet meidän silmien alla leipäsäkkiin.
Tuumasimme keskenämme, että todennäkösesti valvontakameroiden vuoksi he pään liikkeillä ilmoittivat ensin, ettei leipä kiinnosta ja sitten myöhemmin he "löytävät" rantaan ajelehtineen leipäsäkin.
Kylmäkään ei jännitykseltä entinyt tulla.
Tässä olemme jo Pohjois-Korean sisäpuolella, sillä molemmin puolin jokea on P-Koreaa. Taustalla näkyvällä vuorennyppylällä menee Kiinan muuri, jossa tullaan seuraavaksi käymään. Harva sitä on Kiinan muuria nähnyt Pohjois-Korean puolelta.
Pohjois-Korean puolella kulki polku rantaviivan myötäisesti, jossa sotilaat keräsivät risuja iloisen oloisina ja moni vilkutteli meille. Kuvaa suurentamalla näkyy ruskeavaatteisia sotilaita polulla.
Japanilaisten noin 100 vuotta sitten rakentama satama P-Koreaan. Rannalla muutama mies puhdisteli rynnäkkökivääriään.
Olemme edelleen P-Korean sisäpuolella, sillä joen molemmin puolin oli P-Koreaa. Tämän kylän sotilaat viittoivat äkäisenä meille "menkää pois".
Kipparimme mukaan tässä siirrettiin paikallisen kenraalin autoa P-Koreassa joen toiselle puolelle.
Hyisessä joessa näin naisen pesevän pyykkyjä ja lasten iloisesti leikkivän rannalla jääkokkareiden kanssa.
Seuraava eteppi olisi kiivetä Kiinan muuria myöden tuonne oikean kukkulan päälaelle.
Tämä näkymä vielä Pohjois-Korean puolelta.
Uskomaton kokemus takana.
Saimme kuulla, että P-Korean puolelle tehdään ihan maihinkin kokopäiväretkiä. Tosin silloin kaikki heidän puolella otetut valokuvat tarkastavat ja tarvittaessa poistavat. Tuo retki on tehtävä seuraavalla Kiinan reissulla.
Seuraavaksi siirryimme autolla Kiinan muurta kohti, jossa
ei ole ruuhkaa näin keskitalvella.
Kiinan muuri on eri lähteiden mukaan noin 9000 km pitkä. Se koostuu monista eri pituisista pätkistä. Vanhimmat osat ovat 400-luvulta ennen ajanlaskua ja uusimmat osat 1600-luvulta.
Tämä missä me kävimme, oli rakennettu 1300-1600-luvulla.
Jonain aikoina koko Kiinan miesväestö osallistui muurin rakentamiseen.
Nousut kukkulalle olivat välillä haastavia
Tavote suoritettu ja kavuttu kukkulan päälle. Olihan urakka, mutta mitä se olisi kuumana kesäpäivänä satojen muiden turistien tungoksessa.
Tuolla joella käytiin pikaveneellä P-Korean sisäpuolella. Siellä näkyy se japanilaisten rakentama satama ja vastapäätä rantaa se lautta, jossa oli kenraalin musta auto.
Aurinkokin jo oli laskeutumassa, joten oli aikamme lähteä ajelemaan juna-asemaa kohden.
Junan lähtöön oli vielä aikaa, joten poikkesimme korealaiseen ravintolaan syömään.
Sinne tuli myös tämä ihanuus Pikkukakkosen Ransu-koira asiakkaaksi
Paluumatkalla junassa yks'sun toinen nukkui.
Oli kyllä yksi ikimuistoisimmista päivistä ikinä.
Dalianin kadunvarret, puistot ja osa pilvenpiirtäjistä on valaistu pimeän tultua koristeellisesti.
Lauantaina 20.1 oli aikamme lähteä pikku hiljaa kotia kohti. Dalianissa samanlainen pikku pakkanen kuin kotona Vantaalla odottamassa.
Mutta suorinta reittiähän me emme käytä, vaan lennämme ensin Hong Kongiin.
Jussi usein mainitsee, ettei hän osaa nukkua lennoilla. Kuinkahan mones tälläinen kuva tämä tällä reissulla on ;)
Allamme siintää Hong Kongin keskusta ja kukkula, jolta aikasemmalla reissulla nappasin iltakuvan pilvenpiirtäjistä.
Honkkarissa olikin toppatakki liikaa
Malttaakohan Jussi nukkuakaan ensi yönä, kun ikkunanäkymä on hänen toiveesta lentokenttä.
Kotiinpaluu jatkuu huomenna sunnuntaina Hong Kongista Amsterdamin kautta Helsinkiin.
Sunnuntai 21.1.
Valtaisa sumu oli laskeutunut yön aikana Hong Kongin ylle. Olimme saaneet aamuyöstä lentoyhtiöltä viestin, että lentomme lähtee noin 2 tuntia myöhässä. Meillä olisi nyt 4 tuntia aikaa viettää Honkkarissa.
Miten hyödyntää tämä aika? Mielestäni voisimme lähteä käymään lähistöllä olevalla kaapelihissillä. Jussi olisi voinut kuulema vaan lepäillä hotellihuoneessa....
Mutta suostui lähtemään mukaani, joten taksi alle ja menoksi sumuun.
Kaapelihissi kuljetti meidät 5,7km matkan aina vaan ylemmäksi. Ja mikä parasta, ylhäällä vuoristossa olikin hieno keli.
Lentokenttä siintää vielä sumuverhon alla, kun vuorilla paistaa jo aurinko.
Hyttimme oli ns. lasipohjallinen, josta oli hauska seurata alapuolella vilisevää luontoa.
Perillä kaapelihissin jälkeen oli temppelialue, jossa pyhät lehmät tallusteli turistien kanssa.
Tällä kertaa aikaa ei ollut lähteä kipuamaan patsaalle. Ehdottomasti seuraavalla kerralla tuonne.
Täällä korkealla olikin kauniskeli. Sumusta ei ollut tietoakaan.
Olihan se minunkin päästävä yhteiskuvaan ;)
Olikin jo aika siirtyä HongKongin lentokentälle, josta 11,5 tunnin lento Amsterdamiin lähti.
Heippa HongHong
Olihan se mukava seurata lentoreittiämme ja huomata, että lennämme HongKong-Amsterdam välin kotimme "päältä".
Olispa ollut välilasku Helsingissä.
Eipä auttanut, kuin lentää Amsterdamista takasinpäin Helsinkiin.
Näin se talven 2018 pitkä reissu on takana. Eikun uusia matkoja suunnittelemaan ;)
Kiitos, kun jaksoit lennellä kanssamme.
