Perjantai 28.7. - maanantai 1.8.2017
Tässä päivityksessä on koko loppumatkamme listattuna, meni aika myöhäiseen tämän kirjoittaminen, nyt vietetään jo aatonaattoa jouluna 2017. Blogi pitää saada valmiiksi, ennen seuraavaa matkaa. Alla on kuvattuna loppumatkan pääkohde Wielitckan suolakaivos.
Herättyämme Unkarissa huoltoaseman parkkipaikalta, huomasimme toisenkin karavaanarin olleen yön samaisella alueella. Paikka oli aika hämärä, taskuvarkaistakin varoitettin oikein kylteillä, ks. alla oleva vasemmanpuoleinen kuva. Meillä ei kuitenkaan ollut mitään murheita, vaan matkaa jatkettiin Budapestiä kohti, sinne oli n. 50 km matka.
Poikien aamulenkki oli hyvin lyhyt huoltoaseman ympäristössä
Alla näkyy todellinen karavaanaari
Suomen laki määrää, että eläimet pitää käydä madotuttamassa eläinlääkärillä 1-5 pv ennen maahan tuloa. Ei siis riitä, että itse antaa lääkkeet, vaan ne pitää antaa eläinlääkärin silmän alla ja hän kirjoittaa asiasta todistuksen koirien passeihin. Googlettamalla kaivoimme esiin eläinlääkärin Budapestissä ja se olikin aamun ensimmäinen kohde, aikaa ei ollut tarvinnut varata.
Paikka oli mukavalla omakotitaloalueella Budapestistä etelään. Saimme loistavaa palvelua, asiat hoituivat rip rap. Kun kysyimme hintaa, niin eläinlääkäri sanoi, ettei hän näistä mitään veloita. Ison plussan sai tämä eläinlääkäri.
Jo aiemmalla Wienin retkellä totesimme, että kaupunkilomat hurttien kanssa eivät oikein suju, siksi tyydyimme tällä erää vain ajamaan Budapestin keskustn läi ja jatkoimme Slovakiaa ja Puolaa kohden.
Tullaan tänne joskus toiste kahdestaan.
Hienoja paikkoja löytyi, niinkuin tämäkin parlamenttitalo Tonavan varrella.
Ajoimme iltaa myöden Slovakian läpi, sielläkin itse asiassa oli paljon hienoja maisemia ja paikkoja, joskus pitää nekin tonkia uudestaan.
Myöhään perjanta-illalla 28.8.17 saavuimme Puolaan Krakovan lähelle Wieliczkan kylään ja sen kuuluisan suolakaivoksen parkkipaikalle. Siellä vietimme yön.
Tännehän meidän piti tulla jo menomatkalla, mutta englanninkieliset
opaskierrokset olivat suunnittelemaltamme päivältä loppuunmyytyjä.
Aamulla tikkana ylös ja ensimmäiselle englanninkieliselle kierrokselle kaivokseen. Liput olimme varanneet netin kautta jo viikkoa aiemmin.
Suolaa täältä on louhittu 1300-luvulta lähtien Suolaoli ennenvanhaan todella arvokasta ja toi vaurautta alueelle. Kaivostoiminta täällä on itse asiassa loppunut vasta hiljattain kannattamattomana. Wielickan suolakaivos on yksi alkuperäisistä Unescon maailamanperintökohteita, eikä ollenkaan suotta.
Matka alkoi loputtomilla puuportailla alaspäin, niitä oli yli viisikymmentä kerrosta.
Kaivoksissa työskenteli myös paljon hevosia. Ne huolehtivat veden pumppaamisesta ulos kaivoksesta ja toimivat nosturimoottoreina. Hevosten tuonti kaivokseen oli hankalaa ja kun ne kerran sinne nostettiin, niin ne pysyivät siellä loppuelämänsä. Kuulemma niitä kuitenkin arvostettiin ja hoidettiin hyvin.
Vaikuttavin huone oli suolakiveen louhittu kirkko syvällä kaivoksen uumenissa. Se on edelleen joka sunnuntai aktiivikäytössä ja siellä järjesteään myös konsertteja ym.
Kirkon seinille oli vuosikymmenien aikana louhittu hienoja reliefejä, erityisesti tämä suomalaisturistien takana näkyvä viimeinen ehtoollinen oli hieno.
Osa kaivoksen pohjasta on veden peitossa, se on niin suolaista, että sukeltaminen on mahdotonta
Kaivoksen jälkeen lähdimme painamaan pohjoista kohti. Yön vietimme rekkapekkojen keskellä Pohjois-Puolassa. Tosin illalla parkkiin tullessamme, möhkö oli yksin rivistössä ja aamulla siellä oli aivan täyttä. Nukuttiin silti kuin tukit
Ajelimme sitten illaksi Pärnuun asti. Täällähän vietettiin viime vuonna pitkä viikonloppu ja paikat olivat tuttuja
Samassa paikassa parkissa kuin viime vuonnakin
Ja tallinkilla kotiin, siellä olimme 31.7.2017 illalla. Matkaa taitettiin koko matkalla 6630 km ja dieseliä paloi 625 litraa. Tosi kiva reissu oli, sitten suunnittelemaan seuraavia reissuja.
