Leirielämää Fuengirolassa

Sunnuntai 30.12 - maanantai 31.12.2018 - tiistai 1.1 - keskiviikko 2.1.2019
Reissulaisten neljä päivää aurinkorannikolla

Kartsa ja Sussu sekä isäntäväki nukkui hyvin sunnuntain vastaisen yön, vaikka olimmekin veskirakennuksen vieressä

Aikas kivat maastot löytyvät heti Suomi Village-leirintäalueen takaportin ulkopuolelta. Eikä täällä näköetäisyydellä näytä onneksi olevan Pinjamäntyjä, joissa elelee koirille ja ihmisillekin vaarallisia pinjantoukkia. Niitä koskettaessa ne erittävät myrkkyä, joka voi koiraltakin syövyttää kielestä palan.  

Koira uteliaana ensin tassulla koskettaa maassa olevaa liikkuvaa toukkaa, jolloin myrkkyä osuu käpälään. Koira alkaa kivun lievittämiseksi nuolla kipukohtaa. Näin sitä myrkkyä on sitten jo suussa, jolloin tuleekin kiirus eläinlääkäriin. Ensihätään huuhtelu runsaalla vedellä auttanee....

Tänään sunnuntaiaamuna saimme nauttia itsepuristettua appelsiinimehua. Oli muuten hyvää !!! 

Täytyy kertoa, kun ajattelin eräs ilta pikaisesti kävästä Kiina-kaupasta ostamassa sitruspuristimen. Valikoimaa olikin hyllytolkulla, joten tulikin vaikeampi rasti ;D

Kunpa olisin älynnyt kotoani ottaa mukaan sähkökäyttöisen puristimen. Siellä kun sillä ei ole ollut tarvetta. 

Aamiaisen jälkeen kiiruhdimme jo Sussun kyydillä osittain valtatietä pitkin hurjaa vauhtia 20 km päässä olevaan naapuri "kylään" Calahondaan. Kävimme tutustumassa alueen isoon Cabopinon leirintäalueeseen ja moikkaamassa siellä majailevia suomalaisia.

"Varo sormiasi" oli hauska geokätkövinkki Calahondan rannalla. Kroko oli nimittäin "niellyt" lokipaperin.

Calahondan tuulisella rannalla oli paljon leijalautailijoita.

Etsittiin vielä toinenkin geokätkö Calahondasta ja kävästiin rantaravintolassa syömässä. Sitten suhastiin Sussulla Fuengirolan keskustaan Miramarin ostoskeskukseen tekemään paikasta yleissilmäystä tulevia päiviä varten ;)

Sussu veti meitä valtatiellä vastatuulessa jopa 80km/h. Siinä sai pidellä kiinni, jos tahtoi kyydissä pysyä. Ei ehtinyt kuvia ottelemaan.

Meneeköhän tää meidän geökätköjen etsimiset ihan överksi? 

Jos ei yletetä kiivetä puuhun, Sussu auttaa ;)

Miten voi ollakin näin kiire. Just ja just ehdittiin ennen pimeyden laskeuduttua vaihtamaan leirintäalueella Kartsa vessarakennuksen edestä paremmalle & väljemmälle paikalle.

Tämä paikka vapautui iltapäivällä ja olimme ennakkoon sopineet paikkavaihdosta.

Maanantai 31.12.2018

Lähdimme aamuauringon noustessa ulkoiluttamaan Kekeä ja Neroa lähistölle, josta löytyikin hieno reitti läpi appelsiini-, sitruuna-, avocado sekä oliiviviljelysten.

Vuoden viimeisenä päivänä ohjelmassa oli ajella Sussulla leirintäalueeltakin näkynä 6 kilometrin päässä oleva valkoinen kaupunki, Mijas. 

Mijas on esihistoriallinen kaupunki. Sitä ovat hallinneet niin Iberialaiset, roomalaiset, gootit ja maurit.

Maurien aikana kaupungin nimi lyheni muotoon Mixa, josta kehittyi nimi Mijas.

Mijaksen tyypilliset valkoiset talot, kapeat kujat ja pienet aukiot houkuttelevat turisteja kaupunkiin. 

Eteemme tuli hyvin aurinkoinen terassiravintola. Nautiskelimme täällä lounaan kera lämpimän kelin. 

Mijas on kuuluisa aasitakseistaan, joilla voi kiertää kylällä kierroksen. Voi aasi parkoja :(

Seurailin aasien lähtöparkkia, josta aaseja vietiin välillä pois työtehtävistä huilimaan ja juomaan sekä syömään katoksen suojaan sivummalle.

Mijaksesta löytyy useita kirkkoja, mutta tämä vuonna 1586 kallion sisään rakennettu Virgen Santa Maria de la Pena on ainutlaatuinen. 

Sattumalta olimme jättäneet Sussun parkkiin Miniature Museon eteen.

 Teimme jo lähtöä Mijaksesta, kun molemmat katsoimme toisiamme silmiin kysyvästi "Mentäisikö käymään tuossa mielenkiintoisessa museossa?"

Siellä oli nähtävillä kymmenien ympäri maailmaa tehneiden taiteilijoiden miniteoksia. Suurimpaan osaan näkyvyys oli ainoastaan suurennuslasin läpi.

Museon legenda, nuppineulan päähän tehty kirjoitus.

Eikä maalaus linssinpapuunkaan ollut koolla pilattu.

Nämä maalaukset tehty riisinjyvään

Tämäkin oli aika vaikuttava ja samalla jotenkin hurjan pelottava.

Oi, miten pieniä "nukkekodin" tavaroita.

Päivän päätteeksi pyörähdimme vielä leirintäalueen lähistöltä kaksi geokätköä etsimässä.

Uuden vuoden vaihtumista emme jaksaneet valvoa. Ehkäpä mieleenpainuvinta pimeän aikana oli, kun leirintäalueelta meni sähköt minun ollessa juuri silloin yleisessä suihkussa. Onneksi olin siinä vaiheessa jo peseytynyt ja Jussikin odotti rakennuksen ulkopuolella.  

Vuoden 2019 ensimmäinen päivä alkoi viileästi, mutta päivästä tulikin tähän astisista lämpimin.

Auringon helliessä päätimme pitää ns. kotipäivän ja nauttia vaan paikoillaan olosta.

Myös Nero ja Keke naatiskelivat lämpöisestä päivästä.

Testasimme ensimmäistä kertaa Kartsan ilmastointilaitetta. Sille tulee tarvetta viimeistään ensi kesänä Keski-Euroopan kierroksella.

Suomi-tarratkin tuli vihoin ja viimein laitettua paikoilleen.

 Kartsan käydessä ovihuollossa Saksassa, ostimme heiltä markiisin jaloille imukuppikiinnitteiset seinätelineet. Pikkusen arveluttaa niiden käyttö tyynelläkin säällä, kun markiisi on kookas. Kovin sanoivat, että soveltuu Kartsankin kokoisille markiiseille.

Siinähän ne "kotityöt" sitten tulikin tehtyä, joten oli aika ottaa pienet unoset ulkosalla.

Nyt voi taas hyvällä omallatunnolla ;D lähteä treenaamaan Sussulla ajoa lähistön hiljaisille kyläkaduille. 

Ja lopulta oli aika treenata kyytiläisen kanssa

Sehän meni open mukaan niin hyvin, että ajeltiin samantien tuonne vuoren rinteellä näkyvään valkoiseen kylään, Mijakseen.

Täällä Mijaksessa voisi käydä vaikka joka päivä. 

Kunhan ei eksy sokkeloiseen katuverkostoon.

Illan kruunasi kokki Elosen mureat pihvit

Keskiviikko 2.1.2019

Aamupäivän pörräsimme Fugessa Sussulla useammassa rautakaupassa etsien espanjalaisen kaasupullon ja Kartsan väliin sopivaa adapteria. Kolmannesta tärppäsi, hyvä. 

Ei tätä voi uskoa, kuinka lämmintä täällä on tammikuussa.

Saimme kutsun ystävämme kotiin, jossa nostelimme maljat loppuvuodelle. 

Siirryimme yhdessä paikalliseen lounaalle. Oli oikein mukava paikka ja maittavat annokset.

Vatsat täynnä matkamme jatkui...

...14 km päässä olevaan Benalmadenaan. Aikaa siihen Sussulla meni puolisen tuntia.

Olimme ennakkoon päättäneet menevän Benalmadenan näköalahissiin. Harmi, kun se oli juuri tänään suljettu tuulen vuoksi. 

No, käytimme tämänkin hukkakäynnin geokätkön etsintään ja löytyihän se. 

Toinen Benalmadenan löytämistämme geokätköistä oli rannan läheisyydessä ison kasvin juurella. Kätköpurkkia takaisin laittaessani, kasvin lehden kärki tökkäsi hiusrajaani haavan. 

Pyörähdimme satamabulevardin kautta

Rannalla ei tungosta.

Torstaina leiriläiset lähtevät Fuengirolasta vielä eteläisempää kärkeä kohti.