Tiistai 29.8.2018
10 kilometrin vaellus Kjeragboltenille
Herättyämme Lysebotnin leirintäalueelta, pilvet olivat laskeutuneet todella alas. Ensimmäisenä tuumailtiin, pystymmekö lähtemään vuoristoon vaeltamaan.....
Lysefjord-vuono oli pumpulipilvien saartama.
Päätimme kuitenkin lähteä vuonosta ajelemaan serpentiinitietä ylös vuoren laelle.
Näkyvyys oli aika olematonta ja vettäkin alkoi tihkuttamaan.
Huonosta kelistä huolimatta, menimme Kjeragin parkkipaikalle odottelemaan muiden karavaanareiden jonon jatkoksi, josko keli tästä paranisi.
Parkkimaksu 200 NOK eli 20,60€
Parkkipaikalla pönötti tämä pienois-Kjeragbolten. Nähtävästi joka vuosi täällä kisataan naisten- ja miestensarjoissa nopeiten Kjeragboltenille kiivenneet. Matkaa sinne on 5 km ja kolme vuorta ylitettävänä.
Vuonna 2013 on Kaisa Mäkäräinen voittanut naistensarjan ajalla 35:40,2 minuuttia.
Miestensarjassa Matti Heikkinen on voittanut kahtena peräkkäisenä vuonna; 2015 ja 2016 ajalla noin 28 minuuttia.
Tästä nettikartasta on nähtävillä vaellusreitti Kjeragin vuoristossa.
Päätimme lähteä klo 11.10 koittamaan vaellusta, vaikka näkyvyys oli surkea.
Ensimmäisen "nyppylän" valloitus oli 200 metrin nousu ja vajaan kilometrin matka liukkaalla & paljaalla kalliolla. Onneksi ketjuaidat helpotti ylös puskemista.
Lampaita kummastutti turistien räpiköinti ylöspäin.
Kuumahan meille vanhuksille tuli jo ensimmäisten 10 minuutin aikana, joten päällimmäinen kerros takkeja lähti molemmilta reppuun.
Jesss, ensimmäinen "kukkula" kiivetty ylös.
Aikaa siihen meni meiltä reilu puoli tuntia. Silmälasini sain laittaa reppuun, sillä huuruisena ne olivat vaan tielläni.
Tästä lähdettiin laskeutumaan 400 metrin matkalla lähes 100 metriä laakson pohjalle.
Siitä oli edessä 700 metriä pitkä nousu toiselle "nyppylälle" noin 860 metrin korkeuteen.
Laskeutuminen laakson pohjalle onnistui parhaiten menemällä takaperin ketjuaidasta pitäen kiinni. Tämä etenemistapa tuli tutuksi monessakin laskussa.
Välillä oli pakko pysähtyä pidemmäksikin aikaa ihailemaan näitä jylhiä maisemia. Pilvet liikkuivat nopeasti ja näytti kuin verhojen raosta meille näytettiin välillä hyvinkin pikaisesti mahtavia maisemia.
Toinen 700 metrin nousu alkoi jyrkällä osuudella osittain tehdyillä ylikorkeilla portailla, joilla minun töpöjalkojen oli hankala harppoa.
Osittain kiivettiin taas ketjuaidasta apuja saaden ja jalalle kalliosta etsien kiipelyporrasta.
Ollaan taivallettu maastoa 2 kilometriä ja aikaa meillä oli kulunut 1 tunti 20 minuuttia. Kivilohkareelle matkaa vielä 2,8 kilometriä.
Määränpäätä kohti töppöstä toisen eteen mars, vaikka tahti olikin meillä hyvinkin hidasta. Silti oli kuuma, joten pärjäsin t-paidalla.
Viimeinen eli kolmas nousu oli 1,3 kilometriä pitkä ja suurimman osan siitä tallustimme rehkien pilviverhon sisällä.
Välillä oli tosiaankin otettava happea ;)
Itselläni kengät pitivät hyvin otetta kalliossa, toisinkuin Jussilla.
Kolmannen nousun jälkeen oli muutama sata metriä vielä matkaa Kjeragille, josta oli 300 metriä itse pääkohteeseemme eli Kjeragboltenille.
Vuoren laella oli helppo kävellä tasaista kalliota myöden.
Olemme tasan kilometrin korkeudessa merenpinnasta.
Vielä olisi laskeuduttava pieneen kanjoniin, jota pitkin kiven lähelle pääsi.
Kanjonissa virtasi pieni puro, joten liukkaiden kivien päällä sai olla varovainen.
Perille päästyämme menin samantien jonottamaan Kjeragboltenille. Kelin ollessa sumea, ei jonokaan ollut kovin pitkä.
Jono liikkui yllättävän nopeasti
Kjeragbolten kuvattuna mereltä päin. Kuva netistä.
Vuoroni lähestyy....
Siihen olisi hivuttauduttava jollakin keinoin. Kivelle menevä reitti kulki ison kallion takana kapeaa kielekettä myöden, josta piti hypätä tämän "irtokiven" päälle.
MÄ TEIN SEN!!!!
Kjeragboltenin alla on vapaata pudotusta 984 metriä. Netin mukaan sieltä ei olisi koskaan kukaan pudonnut.
Itselläni jäi kuva ottamatta kiveltä poistuttaessa.
Tästä nettikuvasta näkyy hyvin poistuloreitti.
Youtubesta löytyy paljonkin videonpätkiä täältä nimellä "Kjeragbolten".
Nyt olimme ansainneet evästunnin. Täällä tulikin vietettyä 1,5 tuntia. Sinä aikana kelikin parani ja pilvet pikku hiljaa hälvenivät.
Jussikin uskaltautui kurkkaamaan Lysebotnin vuonoa Kjeragilta
Eivätkähän nämä näkymät olleet ollenkaan huonot.
Paluumatka alkakoon.
Ensin märkää kanjonia myöden.
"Pyörähdimme" vielä viereiselle näköalapaikalle, jonne olikin kanjonin pohjalta mukava nousu.
Hulppeet oli näkymät täältäkin korkeuksista Lysefjord-vuonoon
Olemme olleet nyt liikenteessä reilu 4 tuntia. Josko nyt malttasimme lähteä palaamaan 5 kilometrin "kotimatkan" Möhkölle.
Reitti oli merkitty punaisin merkein, joten reitiltä ei voinut eksyä.
Tämänkin juomapaussin maisemia sai "vain" ihmetellä.
Tuolla alhaalla näkyvässä Lysebotnin leirintäalueelta lähdimme aamulla.
Korkeuseroa sinne on reilu 800 metriä.
Välillä oli helpompi taas laskeutua takaperin
Oli pakko pysähdellä tuijottamaan näitä näkymiä.
Pian olemme puolessa välissä paluumatkaa. Ensiapu-talolle ei meillä ole onneksi tähänkään suuntaan tarvetta.
Vaikka paluureitti on ihan sama kuin tullessa, näytti tämäkin näkymä aivan uudelle.
Viimeiseen laaksoon laskeutuminen
Sinne olikin päivän aikana tullut todella pitkäkarvaisia lampaita.
Enää olisi vihoviimeinen nousu ja tuon vuoren päältä pitäisi jo Möhkönkin näkyä.
Näin se keli muuttui silmän räpäyksessä. Taas liikutaan kuin laput silmillä.
Jee, melkein perillä. Vielä olisi laskeuduttava 800 metrin matka Möhkölle.
Laskeutuminen aloitettiin menemällä turvallisesti takaperin.
Vielä viimeiset fiilistelyt
Ja viimeinen lasku
Perillä. Aikaa meiltä meni tähän 10 kilometrin vaellukseen juoma-/huili-/kuvauspaussien kera 7 tuntia. Vauhtimme ei siis ollut mikään päätä huimaava, mutta ME teimme sen.
Keke ja Nero olivat hienosti pärjänneet Möhkön vartijoina koko päivän.
Pyörähdettiin vielä Kjeragin maisemaravintolaan sammuttamaan janomme. Kylmä alkoholiton olut ja kokis maistuivat taivaallisilta.
Jalat rupesi tässä vaiheessa tutisemaan päivän kovasta rääkistä ja penkistä ylösnousemiseen olisi tarvittu nosturia. Paikat tuntui jo nyt jumittuneen. Myöhemmin kyllä venyttelimme jalkoja huolella.
Huippupäivän päätteeksi lähdimme etsimään Möhkölle Kjeragin laelta sopivaa "puskaa" yöpaikaksi.
Ja sehän löytyi jälleen kerran Park4Night-sovelluksen kautta lammen rannalta. Nähtävästi saksalaiset myös käyttävät ahkerasti sitä sovellusta, sillä nuo kolme muuta retkikuntaa olivat heikäläisiä.
Erikoisen näkösiä lampaita tuli kerjäämään meiltä turisteilta ruokaa. Naapureiden ollessa ulkosalla syömässä, yksi lampaista meni röyhkeästi kihnuttamaan itseään heidän autonsa kulmaan.
Tiistaina 29.8.18 tuli ajoa vain 25 km.
Ja siitäkin ensimmäiset 7 kilometriä olivat jyrkkää serpentiinitietä Lysebotnin leirintäalueelta Kjeragin parkkipaikalle.
