Budvan vanhaakaupunkia kierrellen.
Vielä ennen poistumistamme Bosnia-Herzegovinan Mali Wimbledon leirintäalueelta, Jussi kyseli alueen omistajalalta parasta tietä Montenegroon. Olimme nimittäin kuulleet, että suorin tie sinne olisi todella huonokuntoista.
Jussi jatkoi vielä tovin töitä ja minä hyödynsin sen ajan pakkaamalla leiriä nippuun. Keijo nautti sillä välin auton alla tuulitunnelissa.
Niinpä pääsimme matkaan. Ensin muutaman pienen kylän läpi Trebinjeen.
Välillä noustiin ylös vuoristoon ja toisinaan taas ajeltiin laakson pohjilla pikku kylien läpi.
Lopulta eteemme tupsahti pieni rajakoppi Bosnia-Herzegovinan ja Montenegron rajalla.
Täällä kuskia jännitti, miten he suhtautuvat meidän sähköiseen green cardiin (kansainvälinen todistus siitä, että vakuutukset voimassa). Olimme tilanneet sen hyvissä ajoin vakuutusyhtiöltä Suomessa, mutta jostain syystä se ei paperiversiona koskaan tullut perille kotiosoitteeseen. Heräsimme asiaan vasta autoa pakattaessa, eikä paperia enää saanut mukaan. Olimme matkalla siis sähköisen version kanssa ainoastaan. No tähän asti ollaan pärjätty, mutta eikös nyt Montenegron rajalla kysytty, "green card please mister". Jussi koitti tyrkyttää sähköistä versiota pädiltä, johon tullimies vain nauroi ja sanoi, ettei kelpaa. Menkääs tuolle seuraavalle 500 m päässä olevalle tietullipaikalle ja siellä he kirjoittavat meille green cardin 18 eur hintaan. Passit jäivät pantiksi Montenegron tulliin ja ajettiin hakemaan Montenegro-versiota green cardista. Sitten vielä uukkari takaisin hakemaan passit ja jatkettiin matkaa. Hiukan jäi rahastyksen maku tästä kuviosta, mutta pääasia että matka jatkui.
Jeee, olimme taas meille "uudessa" maassa, Montenegrossa. Alla olevassa kuvassa oikeassa reunassa siintää kaksi niemekettä. Ne kuuluvat Kroatialle ja juurikin noilla niemekkeillä seistiin vuosi sitten katsoen Montenegroon. Silloin ei ollu koirilla rabiesvasta-ainetestejä tehtynä, jotka vaaditaan palatessa EU:n alueelle.
Maa itsenäistyi vasta vuonna 2006, kun se kansanäänestyksessä erkani Serbian kanssa tehdystä liittovaltiosta (tynkä-Jukoslaviasta). Montenegro on Nato-maa ja neuvottelee parhaillaan eu-jäsenyydestä.
Päätimme lähteä ajelemaan Kotorinlahti rantatietä pitkin. Minä, joka en aiemmin ole pelännyt, nyt otti monenmoista kertaa mahanpohjasta. Tie muuttui käytännössä yksikaistaiseksi ja silti vastaantulevaa liikennettä oli busseista lähtien.
Lahden olisi voinut oikaista lautalla, mutta halusimme nähdä enemmän...
Ei ollut hyvä valinta, sillä ohituspaikkoja oli harvakseltaan, jos ollenkaan. Alkuun tie oli asiallisen leveä, vaikkakin merenpuolella ei ollut mitään aitaa.
Paikalliset ajoivat reippaasti ohi välittämättä mahdollisista uusista naarmuista. Vaistomaisesti suljin silmäni useammassa ohitustilanteessa.
Niin jäi meiltä Kotorin vanhakaupunki näkemättä.
Yritimme jo matkalla soittaa Kotorin lahdella olevaan Mimoza-leirintäalueelle kenenkään vastaamatta puheluumme. Joten ei auttanut kuin tuurilla mennä sisään. Leirintäalueen isäntä tuli luoksemme ja voivotteli, kuinka iso auto meillä on. Hän pystyisi yhden paikan meille järjestämään, mutta sekin olisi ajoväylällä taaimmaisille paikoille, joten olisimme varmana tientukkoina. Olimme jo ihan rättipoikkiväsyneitä, joten otimme paikan vastaan. Lähtisimme seuraavana aamuna ajoissa jatkamaan matkaa. Tässä vaiheessa tuli vasta ilmi, että meille ei olisi tarjolla sähköä. Jaaaa...elikkä koirille ei olisi ilmastointia Kartsassa eli emme voisi jättää niitä skootterinajon ajaksi autoon sisälle.
Otimme puhelun seuraavaan leirintäalueeseen, josta saimme varattu vasta vuorokauden päästä paikan. Tulevalle yölle saimme heiltä vinkin rannassa olevasta yhden tähden leirintäalueesta. Jostakin oli nyt jokatapaiksesta löydettävä yöpaikka, joten suunta sinne.
Ei auttanut kuin jatkaa matkaa kauhun kapeaa tietä eteenpäin. Niinpä Jussi peruutti Kartsan Mimoza-leirintäalueelta Kotorin rantakadulle minun pysäyttäessä ensin siltä liikenne.
Olihan se heti pysähdyttävä, kun tuli ensimmäinen reilumpi levike. Päästettiin takana ollut jono ohitsemme ja meikä juoksi samantien kameran kanssa ulos kuvailemaan Kartsaa Kotorin lahdella.
Lopulta olimme Budvassa tulevan yön Camp Buljariga'ssa. Jooooo, onhan se merenrannalla, mutta mutta....kuin mustalaisleiri. Täällä on pakko viettää tuleva yö.
Torstai 18.7.19
Matkan jatkui ja sitten se tapahtui! Mutkan takaa tuli reilulla vauhdilla paikallisbussi eikä kuski säästellyt äänimerkin käytössä meidät turistit nähtyään. Takanamme oli taas jokunen auto, joten emme päässeet samantien peruuttamaan. Siinä viuhdottiin puolin ja toisin tuulilasien läpi toisillemme. Lopulta hyppäsin Kartsasta ulos ja toimin liikenteenohjaajana. Joka sentin jonka Jussi peruutti, tuli bussi Kartsan iholle kiinni. Lopulta kaikki hyvin ja jokainen pääsi jatkamaan matkaansa.
Kyllä Jussi on hyvä kuski ajamaan Kartsaa. Ite olisin mennyt ihan paniikkiin tuossa tilanteessa.
Yhteispelillä saimme naarmuitta Kartsan bussin ohi. Reunamuurin ja Kartsan väliin jäi vain 2 cm.
Osa vastaantulevista henkilöautousta jäi onneksi suosiolla odottamaan ohitustamme
Lauttasataman nähtyämme, tiesimme tiehelvetin loppuvan. Siitä eteenpäin tie oli kaksikaistainen
Ja ovethan köytimme yöksi sisältä sidontaliinoilla, ihan vaan varmuuden vuoksi.
Myöhään illalla viereemme tuli kaksi tanskalaista poikaa farmariautolla, jossa he myös nukkuivat. Jussihan meni heti juttelemaan nuorten kanssa ja he kertoivat, että heidät oli kaksi kertaa poliisi pysäyttänyt Bosnia-Herzegovinassa. Toisella kerralla poliisi oli sakottanut kuskia sandaaleilla/paljainjaloin ajosta 150€, jonka olisivat voineet heti maksaa käteillä. Pojat olivat ilmoittaneet, ettei heillä ole käteistä kuin 30€. No, sekin oli käynyt poliisille paikan päällä maksuksi ja pojat saivat jatkaa matkaa. Jäi mietityttämään, olikohan ollut oikea poliisi....
Illan aikana kuului ympärillä olevista autokunnista jos jonkilaista jullotusta musan kera.
Yö oli lopulta rauhallinen.
Päivälle tuli ajoa Bosnia-Herzegovinan Mostarista Montenegron Budvaan 249 km
Heräsin seitsemän aikoihin "mustalaisleiristä" omituiseen ulkoa tulevaan naputukseen. Hetken jo mietin unenpöpperössä, yrittääkö joku murtautua Kartsan sisälle ulkosivulaatikoista ;) kunnes tajusin sen äänen tulevan lämpötila muutoksesta Kartsan kuoressa :D
Raotin ikkunaani ja ulkona paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta.
Emme nostaneet ulos mitään retkikalustoa, vaan söimme aamiaisen nopsaan Kartsan sisätiloissa. Kävimme maksamassa yöpaikkamme 20,50€ (asauto 6,50 + aikuinen 3,50 + koira 1,- + sähkö 3,- + vero 1,-/hlö) ja suuntasimme 700 metrin päässä olevaan Camping Maslinaan. Saimme valita kahdesta paikasta mieluisimman, joka löytyi sopivasti isojen puiden katveesta.
Camping Maslinassa paikkamaksu asuntoautolla on 8€/vrk, hlö-maksu 4€/vrk, koira 2€/vrk, sähkö 3€/vrk + vähän turistiveroa.
Otimme päivän ajelua varten Sussun Kartsan peräaukosta ulos. Pyörähdimme ensin lähiravintolassa syömässä. Itse otin alkuruoaksi kalakeiton ja pääruoaksi grillatun kalan perunoilla & salaatilla. Annokseni maksoi yhteensä 6 €, ei siis mitään!
Jussi hoiteli ruokailun lomassa työasioita.
Koirien lenkityksen jälkeen, hyppäsimme uudestaan Sussun kyytiin. Kohteena 21 km päässä oleva Budvan vanhakaupunki. Matkalla pysähdyttiin katsomaan Sveti Stefania, joka on pelkkä luksushotelli-saari. Yksi yö siellä maksaa 1500 - 6000 €. Saarelle pääsi vain hotellin asiakkaat, mutta sinne järjestetään 2 kertaa päivässä opastettuja kierroksia 20 €/hlö hintaan.
Hotellisaaren asiakkaille löytyy erillinen uimaranta 100 e lisähintaan. Eipä näyttänyt olevan tungosta sillä rannalla.
Vaikka tuo oli mielestämme suolanen hinta rantapedistä, oli vieressä olevassa taviksien uimarannassakin melkoiset hinnoittelut; 50 - 20 € riippuen, miten lähellä aurinkopeti on merestä.
Me tyydyimme täällä pieneen kävelylenkkiin, jonka aikana etsimme käsiimme meille ensimmäisen geokätkön Montenegrosta.
Ja eikun takas Sussun kyytiin ja ajelimme Budvan keskustan läpi vanhaa kaupunkia kohden. Satamassa näkyi hulppeita laivoja. Osaan olivat viemässä mm pyykinpesukonetta.
Budvan vanhakaupunki on kreikkalaisten alunperin rakentama. Myöhemmin roomalaiset, slaavit ja saraseenit ovat vaikuttaneet siellä jättäen jälkeensä arkkitehtuurinsa.
Vanhakaupunki oli yllättävän iso ja hyvässä kunnossa.
Aikamme käveltyämme vanhassa kaupungissa, löysimme itsemme muurin päältä katselemassa näkymiä. Sinne sisäänpääsy oli 2€.
Perinteiset tuliaiset (magneetti ja sormustin) hankittuna oli aika palata Sussulla Kartsan ja karvapoikien luokse.
Voi sitä jälleen näkemisen riemua jälleen kerran.
Ilmastointi Kartsan sisällä on ihan parasta koirille näissä + 30° helteissä.
Illaksi vielä ravintolaan syömään, jonka jälkeen uni maittoikin hyvin. Siinä se torstaipäiväkin lomalaisilla meni.
Poikien aamulenkityksen ja aamiaisen jälkeen, Jussilla alkoi 9 tunnin tiivis toimistopäivä. Minä keskityin sillä välin pahasti rästissä olevaan matkablogini tekoon sekä Neron ja Keken rapsuttamiseen.
Varjossa oli päivän aikana lämmintä +27°
Päivän päätteeksi kävimme syömässä pitsat. Tosin ne olivat niin isot, että jäi evästä kämpille vietäväksi.
Reissublogi jatkuu seuraavassa osiossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti