Tutustuimme Bosnia-Herzegovinaan.
Maanantaina 15.7.19
Tämän blogin kirjoitusosuudesta vastaa nyt tällä kertaa Jussi. Kuvat on Hanne ottanut, niinkuin aina. Itse en ole reissulla kuvia räpsinyt, kuin Tsekeissä ilmailumuseosta.
Aamuthan meillä aina alkaa noitten kahden karvapojan iloisella vastaanotolla. Pienet on niitten ilot, mutta mukavaahan se on.
Koirat tietenkin pitää hoitaa, niitten takapää toimii kuin kello ja aarteethan aina kerätään talteen. Kuvassa on tyylinäyte Splitin Stobrecistä.
Kun kaikkien aamutoimet oli tehty, niin matka jatkui Kroatiassa. Ensiksi piti käydä ruokakaupassa. Iso Konzum-kauppa oli ihan Splitin leirintä-alueen vieressä, mutta sinne ei saanut kääntyä siitä suunnasta mistä tultiin. Piti siis ensin käydä uukkari tekemässä parin kilsan päässä. Sitten kun kauppa lähestyi, niin ajoinkin liittymästä ohi. Puuttuneet ajotaidot korvattiin kiroilemalla ja eikun uusi kierros taas muutaman kilsan päässä. Toisella kertaa osuttiin oikesta rampista sisään, mutta mutta kovin oli jyrkkä taite rampissa ja näytti siltä että Kartsan peräylitys voi napata kiinni maahan sitten kun lähdetään pois parkkipaikalta. No mennään ostoksille ja murehditaan sitä myöhemmin. Konzumista saa kaiken tarvittavan biomassan keskivartalolihavuuden ylläpitämiseen ja kärry tuli taas täyteen. Suomalaisista kaupoista poiketen täällä oli myös muna-automaatti, siis kananmuna, kuva alla keskellä.
Sitten takaisin autolle ja suunnittelemaan miten päästään rampista ylös. Sovittiin, että Hanne hyppää ulos ennen ramppia ja viittilöi sieltä, jos auton perä meinaa ottaa kiinni. Näin tehtiin ja lähdin ajamaan ramppia kohti. Sivupeileissä ei kuitenkaan missään näy Hannea. En viitsinyt jäädä tien tukoksi ja menin vauhdilla rampin vaan ylös, ei ottanut perä kiinni mihinkään. Sitten pysähdyin ja hengästynyt Hanne kömpii kyytiin. Oli kuulemma toinen auto tunkenut väkisin hänen ja Kartsan väliin ja siksi hän oli jäänyt peileiltä piiloon. Kartsan takapää kuulemma oli vain millien päästä tiestä, hyvä kun ei osunut. Rampin jäljistä päätellen, on muutama auto saanut osumaa.
Olimme päättäneet mennä käymään meille uudessa maassa, Bosnia Hertzegovinassa ja siellä erityisesti Mostariin. Lähdimme ajamaan Splitistä etelään rantatietä pitkin ja maisemat olivat tosi kauniit.
Motariakin pitkin olisi päässyt nopeammin, mutta sitten olis jäänyt hulppeat maisemat näkemättä. No, joka tapauksessa Baska Vodan kaupungin kohdalla käännyinne rantieltä pois Bosniaa kohden. Tuo Baska Vodan nimi kuulostaa kyllä huvittavalta. Viime vuonna pörräsimme täällä ja kysyin paikalliselta kaverilta tarkoittaako tuo ehkä huonolaatuista vettä, ei kuulemma tarkoita, mutta ei myöskään tiennyt mitä Baska tarkoittaa.
Sitten päästiinkin jo Kroatian ja Bosnia Herzegovinan rajalle. Jonot onneksi eivät olleet pitkät ja saimme molempien maiden rajavartiolta tiukkaa hymytöntä palvelua. Passit kiinnostivat, muu ei.
Bosnia-Herzegovina on paikallisilla murteilla Bosna i Hercegovina ja siitä käytetään yleisesti lyhennettä BiH. Siellä on asustellut serbejä ja kroaatteja sekä myös osmaneja eli turkkilaisia. Osmanien valtakausi alkoi 1400-luvulla ja kesti 1800-luvun loppuun asti, jolloin maa siirtyi Itävalta-Unkarin alaisuuteen. Osmanien vallan aikana suuri osa väestöstä kääntyi islamin uskoon ja heistä muodostui kansanryhmä, jota nykyään kutsutaan bosniakeiksi.
Ensimmäinen maailmansota sai alkunsa näiltä alueilta, kun kuuluisat Sarajevon laukaukset ammuttiin. Sen jälkeen BiH oli osa Jugoslavian kuningaskuntaa ja toisen maailmansodan jälkeen siitä tuli yksi onnellinen osa kommunistista Jugoslaviaa. Sitä kesti aina vuoteen 1992 asti, jolloin kansanäänestyksen jälkeen BiH julisti itsensä itsenäiseksi.
Kuitenkin maassa asuneet Bosnian serbit eivät tätä hyväksyneet ja syttyi verinen Bosnian sota. Ensi alkuun bosniakit ja bosnian kroaatit taistelivat yhdessä serbejä vastaan, mutta myöhemnin äärinationalistiset kroaatit alkoivat myös taistella bosniakkeja vastaan.
Kyseessä oli myös uskonsota ja etnisiä puhdistuksia tehtiin puolin ja toisin. Serbit ovat ortodokseja, kroaatit katolisia ja bosniakit muslimeja. Sodan loppupuolella Kroaatit ja bosniakit pääsivät sopimukseen ja saivat yhdessä niskavoiton lähes taloudelliseseen konkurssiin ajautuneesta Serbiasta.
Sotiminen päättyi Daytonen rauhansopimukseen v. 1995.
Maa ei ole käytännössä vieläkään täysin itsenäinen, vaan toimii osittain YK:n valvonnan alla.
Siihen päättyi tietopläjäys BiH:sta ja jatketaan meidän retkeä.
Ensimmäinen 2 km BiH:in puolella oli loistavaa tietä. Sen jälkeen joku oli vissiin aloittanut arkeologiset kaivaukset, kun tietä ei enää näkynyt kaivausten alta. Joku 5 km jälkeen tie muuttui taas lähes ajokelpoiseksi.
Olimme saaneet karavaanit ulkomailla- Facebook ryhmästä vinkin mukavasta leirintäalueesta Mostarin lähettyviltä Blagaj'n kylästä. Sinne siis. Valitettavasti paikka oli aika täynnä ja vapaaseen paikkaan Kartsa ei olisi mahtunut.
Kuka käski ostaa noin pitkän auton, damn. No, kyseltiin ystävälliseltä omistajalta vinkkejä muihin paikkoihin ja hän niitä sitten myös luetteli. Mukana oli myös Mali Wimbledon (pikku Wimbledon) niminen paikka. Se kuulosti niin hölmöltä nimeltä; että sinnehän oli pakko mennä.
Matkaa tuonne oli varmaan kilometrin verran. Leirintä-alue osoittautuikin oikein tilavaksi ja meille sopivaksi. Omistaja oli eläkkeellä oleva poliisi ja hän oli erittäin ystävällien. Paikkakin oli siisti ja juuri valmistunut uima-allaskin löytyi.
Vessat, kyökki ja roskien keräys oli asiallisesti järjestetty.
Valitsimme varjoisan ja tilavan loosin Kartsalle.
Ja kesäkeittiö pystyyn ja kokkaamaan
Ai mitäkö syötiin? No, vartaita ja paistettua riisiä. Viereisestä kaupasta kävin ensin ostamassa jatkojohdon keittiöön ja mukaan tuli myös aitoa BiH-olutta Sarajevskoa. Oli erittäin yes.
Kroatian Splitistä tuli ajeltua 163 km Bosnia-Herzegovinan Blagaj'iin
Tiistai 16.7.19
Pikku Wimbledonista on Mostariin matkaa 10 km. Siispä Sussu puserrettiin ulos Kartsasta. Peilit ja takaboksi kiinni, koirille ilmastointi päälle autoon ja nokka Sussulla kohti Mostaria.
Mostar on muodostunut koko Bosnian sodan symboliksi. Täällä käytiin raskaita taisteluita ja rintamalinja oli kaupungin keskellä. Edelleen lähes joka rakennuksesta löytyy jälkiä taisteluista.
Nykysin Mostar on turistien täyttämä kaupunki. Turistit on paikalle tuonut sotahistoria, mutta on kaupunki muutenkin mielenkiintoinen ja omalla tavallaan kauniskin. Arkkitehtuuri on Osmanien jäljiltä hyvin itämaista, moskeijoita ja minareetteja on paljon ja aina silloin tällöin kajahtaa imaamien rukouskutsut minareettien kaiuttimista.
Tietenkin kapusimme kuuluisalle Mostarin sillalle. Tämä silta oli paikallaan yli 400 vuotta, kunnes kroaatit tuhosivat sen Bosnian sodan aikana 9.11.1993.
Se rakennettiin sodan jälkeen uudestaan samanlaiseksi kuin alkuperäinen
Silta on 20 m korkea, 40 m pitkä ja 4 m leveä. Se on ollut yksi suurimpia kaarisiltoja Euroopassa.
Sillalta tehdään myös turistien iloksi näyttäviä uimahyppyjä. Tosin aika kuivana hyppääjät säilyvät. Ensin nuoret miehet keräävät kolikoita turisteilta vain uimahousut päällään. Sitten he hengailevat sillan kaiteella ja keräävät taas lisää rahaa. Yhtään hyppyä emme nähneet, vaikka olimme sillan nurkilla varmaan yhteensä tunnin verran. No, eipä tuo juuri haitannut.
Ympärillä on paljon ravintoloita ja basaareja.
Tämä pikku silta on kuulemma ollut harjoitustyönä isompaa siltaa varten. Sekin on kertaalleen tuhoutunut ja rakennettu uudelleen.
Kauppakojuja oli joka lähtöön. BiH:issä on oma valuutta, nimeltään vaihdettava markka, konvertibilina maraka. Se on sidottu kiinteällä kurssilla euroon. Käytännössä maassa on kuitenkin kaksivaluuttajärjestelmä, koska eurot kelpaavat joka paikassa.
Mostarin sillan kupeessa on valokuvanäyttely Mostarin siviileiden elämästa Bosnian sodan aikana. Se oli hyvin vaikuttava näyttely.
Oikean puoleisessa kuvasarjassa on tarina siitä, miten Unescon vapaaehtoinen nainen yritti pelastaa sala-ampujan uhriksi joutunutta nuorta naista. Sala-ampuja osui pelastajaankin, mutta luotiliivi pelasti hänet.
Keskimmäisessä kuvassa on ko. Unescon nainen järkyttyneenä tapauksesta.
Mostarin silta korvattiin riippusillalla sodan aikana.
Tämä vanha rouva miehineen ei suostunut poistumaan kotoaan missään vaiheessa sotaa. Rintamalinja kulki vain metrien päässä.
Kävimme myös toisessa museossa, joka kertoi koko sodan kauheuksista joukkomurhineen. Poistumme museosta hyvin hiljaisina. Käsittämätöntä, että tällaista on tapahtunut Euroopassa alle 30 v. sitten.
Mostar tuli nähdyksi ja hyppäsimme Sussun kyytiin ja ajoimme takaisin leirintäalueelle hoitamaan koiria. Ko. aluehan on Blagaijn kylässä, jossa sijaitsee myös kuuluisa blagajn dervissiluostari. Dervissit kuuluivat mystiikkaa harjoittavaan islamilaiseen suuntaukseen. Itse luostari oli melko vaatimaton. Tyhjiä huoneita, jossa mattoja. Koska minulla oli shortsit jalassa jouduin vetäisemään päälleni kietaisuhameen, jottei paljaat sääret vilku pyhässä paikassa. En kyllä oikeastaan tiedä kumpi oli rivompi näky, hame vai sääret, mutta ei se mitään. Hanne jäi siksi aikaa valokuvailemaan luontoa
Luostaria mielenkiintoisempi alue oli paikka, jossa se oli. Eli suoraan vuoresta tulevan joen varrella. Luola, josta vesi tuli ja ylipäänsä joen ympäristö olivat tosi kauniita.
Mekin tietenkin änkesimme itsemme pienelle turistikierrokselle veneellä luolaan.
Luola oli sisältäpäin hieno, niikuin tämä Hannen nappaama kuva todistaa.
Meillä oli veneessä opaskin, joka ensimmäiseksi kysyi "Do you speak English" Vastasimme, että "yes". Alkoi kymmenen minuutin yksinpuhelu, joka muistutti etäisesti englantia. Emme ymmärtäneet mitään hänen mongerruksesta, mutta nyökkäilimme tietenkin kiinnostuneina.
Naaman pesu helteessä alle kymmenasteisessa kirkkaassa jokivedessä teki gutaa.
Seuraavaksi suuntasimme Blagajn vanhalle linnoitukselle, joka sijaitsi 380 m korkeudessa vuoren huipulla.
Sinne ei pääse autolla tai motskarilla perille asti vaan viimeinen yli sadan metrin nousu pitää tehdä jalan. Serpentiinipolku sinne oli joku 800 m pitkä. Tuossa kuvassa meidän varjomme menossa ylöspäin.
Hikinen vaellus kannatti osmanien alunperin rakentama linnoitus ja varsinkin maisemat olivat tosi hienot.
Seuraavana aamuna matka jatkui Montenegroon, josta tulossa oma osio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti