Lopultakin olemme lämpimässä ja pääsemme huilahtamaan ystäviemme kanssa Splitin leirintäalueella.
Lauantaina 13.7 herättyämme kuuden aikaan Pohjois-Kroatiassa Karlovacissa, huomasimme joidenkin käyneen yön aikana Kartsan sivussa tarpeillaan. Lähellä oli ravintola, jonka terassilta oletamme naisten käyneen tekoset tekemässä. Antaahan Kartsa kokonsa puolesta hyvän näkösuojan katseilta.
Lähdimme ilman aamiaista liikenteeseen. Söimme sen myöhemmin huoltoaseman parkkipaikalla, josta minä siirryin taas Kartsaa ajamaan.
Mutta voi hyvät hyttyset, kun eteeni tulikin tiemaksukoppi.
Kroatiassahan ei käytetä tuulilasissa maksulaitetta (joka on mielestäni parempi systeemi), vaan jokainen maksaa samantien tiemaksut kortilla tai käteisellä. Välillä kopissa on henkilö, toisinaan automaatti hoitaa kaiken. Mutta minä selvisin siitäkin elämäni ensimmäisen kerran! Tosin jotta yletin ikkunasta ulos, jouduin irrottamaan turvavyön, melkein sammuttamaan auton ym ym...
Vaihdoimme kuskeja ajettuani jonkun matkaa, mutta aikainen herätys alkoi kostautumaan. Joten auto huoltoaseman pihaan ja kuski hetkeksi nukkumaan.
Keli kylmeni jopa +13°:n ja vettä satoi. Emmepä ole aiempina Kroatian vuosina kokeneet tällästä keliä täällä.
Ensimmäistä kertaa vuosiin ajomatkat ovat tuntuneet todella puuduttavilta. Aiemmilla kerroilla olemme pitkin reittiä käyneet turistikohteissa, jotka ovat katkaisseet mukavasti ajorupeamia. Nyt olemme käytännössä paahtaneet suorilla lukuunottamatta Pohjois-Puolan Sudenpesässä käyntiä.
Viimein olimme Splitin Stobrec-leirintäalueella, jossa meitä oli odottamassa karavaanariystäväpariskunta.
Leirintäalueen paikkamaksu A-alueella oli 207 HRK/vrk (28€), hlömaksu 74,50 HRK/vrk (10€), yhdestä koirasta veloittivat 51 HRK/vrk (7€). Lisäksi vähän kirjautumismaksua ja veroa.
Ystävämme Suomesta ovat jo kipuamassa Kroatian rannikkoa myöden ylöspäin, meidän mennessä alaspäin. Tiemme kohtasivat sopivasti Kroatian Splitissä lomamatkojemme aikana. Vietämme seuraavan vuorokauden yhdessä turisten.
Meitä varten oli tehty herkullisia lämpimiä voileipiäkin ja ne tulivat tarpeeseen pitkän ajorupeaman jälkeen.
Vatsat täytettyinä alkoi Kartsan leirin pystytys yhteisvoimin. Ensin poijjaat kasasi uuden kesäkeittiömme. Varmuuden vuoksi tekivät sen kahteen kertaan osien mentyä väärinpäin ;D Liekö syy työnjohtajien ;)
Vielä markiisiin kiinni edelliseen asuntoautoon tekemäni näkö-/aurinkosuoja paikoilleen. Hiukka se on pieni Kartsaan, mutta olkoon nyt näin. Lopulta koko leirimme oli pystyssä ja voimme lähteä tutustumaan Stobrecin leirintäalueeseen.
Koirille löytyi oma aidattu uimaranta ja suihku sekä jokin omituinen koirien pesukone.
Koira-aitauksessa valmistui meidän ollessa agilityteline.
Keijo meni oma-alotteisesti kahlaamaankin mereen.
Ja vielä vanhalla (14v) iälläkin edelleen yksi lempipuuhista on kaivaa märkään hiekkaan kuoppaa.
Koirien pesukone ;)
Leirintäalueelta löytyi myös ruokakauppa, ravintoloita, uima-allasosasto, poreallas, kolme erilaista saunaa mm. suomalainenkin sauna ja kuntosali.
Alue oli loistava koirien kanssa oleskeluun. Myös sijainti oli hyvä. Leirintäalueelta oli 15 minuutin skootterimatka Splitin vanhaan kaupunkiin. Myös paikallisbusseilla olisi näppärästi päässyt välin liikkumaan.
Mielestäni ainut miinus alueella oli, että suihkussa (ei käsisuihkua) vettä tuli vain 7 minuuttia. Toki sitä olisi voinut ladata rannekkeeseen lisää, mutta ajan loputtua olisi pitänyt kesken pesun hipsiä pesutilojen yleisiin tiloihin aktivoimaan suihku uudestaan.
Jokainen asiakas sai niin monta 7 min pesulatausta, kuin oli vuorokausia alueella.
Rannalta löytyi ulkosuihkuja, jotka toimivat 0,50€ kolikoilla.
Iso plussa kuitenkin, että hanoista tuli oikeesti kuumaa vettä ja tiskit sai pestyä kunnolla puhtaiksi.
Kerronpa tässä, miten onnistuin käymään suihkussa kastelematta hiuksiani veden tullessa kuitenkin ylhäältä. No, otin Kartsasta ämpärin ja retkisuihkun mukaani suihkukoppiin. Kannatellen ämpäriä kattosuihkun alla täytin sen ensin. Ämpäri lattialle ja retkisuihku sinne. Avot ja mulla oli käsisuihku käytössä ;)
Illaksi menimme ystäviemme kanssa lähistön pöytäliinaravintolaan nauttimaan hyvästä ruoasta ja vielä paremmasta seurasta. Kiitos K ja K.
Lauantaina 13.7.19 ajelimme 367 km Pohjois-Kroatian Karlovacista Split'iin.
Sunnuntai 14.7.19
Ensimmäistä kertaa reissumme aikana ulkona oli ihanan lämmin aamu. Uusi kesäkeittiömme korkattiin siellä valmistaen aamiainen. Keijo olikin sillä välin löytänyt itselleen uuden lempipaikan. Eikä se meinannut tulla kaapista ulos ollenkaan ;) Löydätkö Keken kuvasta?
Ystävämme lähtivät jatkamaan matkaa Pohjois-Kroatiaan meidän jäätyä Splitin leirintäalueelle toiseksi yöksi.
Kaivoimme Sussun Kartsan perälootasta esille ja painelimme sillä ensin Splitin vanhaankaupunkiin.
Täälläkin on tuttuja kulmia aiemmilta vuosilta.
Aikamme käveltyämme Splitin vanhassa kaupungissa alkoi nälkäkin tulla. Kaikki ravintolat näytti olevat aika täynnä. Päätimme lähteä ajamaan pois keskustasta, 15 km päässä olevaan rauhalliseen Kastell Starin kylään.
Siellä menimmekin "vakiopaikkaamme" merenrantaterassille syömään. Ja täytyihän yksi lähistön geokätkö käydä samalla reissulla etsimässä.
Ihana keli houkutteli Sussulla ajoa. Niinpä jatkoimme lämpimässä kelissä ajoa vielä Trogiriin viime kesänä valmistuneen uuden sillan kautta. Myös Trogirista kävimme muutaman geokätkön etsimässä.
Trogirissa istahdimme rantabulevardin kahvilaan jäötelöille sekä käveltiin vanha kaupunki ympäri.
Vaikka olemme käyneet siellä useita kertoja, on se aina vaan kaunis paikka.
Leirintäalueelle palattuamme, pääsi Keke ja Nero koirarannalla touhuamaan uuden kaverin kanssa. Tosin kumpaakaan ei kiinnostanut pätkääkään, sillä hiekalla olleet hajut oli mielenkiintosempaa tutkittavaa.
Päivän päätteeksi pulahdimme itsekin vielä mereen. Tai no, multa jäi haaveeksi. Varpaiden kastelu riitti mulle. Ei ollutkaan enää kuuma ;D
Sunnuntaina 14.7.19 skootterilla ajoa tuli yhteensä 69 km
Seuraavana päivänä lähdimme Bosnia-Hertsegovinaan. Siitä tulossa oma reissupäivitys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti