Nämä päivät paahdettiin Kartsalla vastaantulevien rekkajonojen ohi kohti Etelä-Eurooppaa.
Ke 10.7 heräsimme Pohjois-Puolan puskaparkista Mragowon läheltä. Yö oli rauhallinen. Pari muutakin karavaanaria oli löytänyt samaan paikkaan.
Pääsääntöisesti ajoimme moottoriteitä myöden, mutta toisinaan oli etsittävä rauhallinen kylätie, jonka varressa Jussi hoiti videopalaverejakin.
Koirat ottavat pysähdykset rennosti.
Lopulta vesisadekin taukosi Stavigudan-kylässä ja pääsin ulos koirien kanssa tutustumaan ympäristöön.
Teiden penkareilla kasvoi luonnonvaraisesti kauniita pikku-unikkoja.
Meillä ilmeni ongelmia viaToll-laitteen kanssa. Se ei nimittäin piipannut missään mittauspaikoissa. Ja taas oli keskeytettävä matkanteko tälläkertaa etsien viaToll-myyntipiste. Huoltoasemallakaan (jossa niitä myydään) eivät saaneet sitä toimimaan. Epäilivät ensin, ettei sinne olisi rahaa ladattuna. Oli kyllä, jonka pystyimme puhelimen kautta vielä todistamaan. He eivät osanneet tehdä muuta kuin myydä meille uuden viaToll-laiteen ladattuna uudestaan minimisumman 30 €.
Epäilevin mielin lähdimme jatkamaan matkaa, eikä edelleenkään mittauspisteet pystyneet lukemaan tuulilasissa ollutta viaToll-laitettamme.
Päätimme, että olemme tehneet voitavamme ja laitetaan myöhemmin sähköpostia viaTollille. Olihan heille nyt ladattuna 60€. Lisäksi itse laitteesta panttimaksu oli 30€.
Puolan tiet olivat paikkapaikoin valtavan uraisia, mutta kun katsoi sitä rekkamäärää niin edessä kuin taakse näyttävästä kamerastamme, ei mikään ihme.
Aurinko oli jo laskeutumassa, kun saavuimme ennakkoon park4night'sta löytämäämme pihaparkkiin eteläiseen Puolaan Czerwionka-Leszezynyyn. Yöpyminen maksoi 7€ eikä se ollut sidottu hlö- saati koiramäärään. Hintaan sisältyi sähkö, juomavedentäyttö, harmaavesien ja kemssan tyhjennykset. Samoiten wifi ja roskis. Oli kiva ja rauhallinen yöpymispaikka puolalaisen kotipihalla. Itse omistajat eivät olleet paikalla, vaan naapuri hoiti pestiä sillä aikaa.
Meitä karavaanareita oli lisäksemme kolme autokuntaa. Kaksi paikallista Puolasta ja yksi Ranskasta. Heillä oli Neron kaksoisolento (tai no melkein).
Keskiviikkona 10.7.19 tuli istuttua Kartsan kyydissä 586 km Mragowosta Leszeznyyn lähelle Tsekin rajaa.
Torstai 11.7.19
Heräsin vähän ennen aamukuutta pihaparkissa autojen käynnistysääneen. Puolalaiset autokunnat lähtivät jo jatkamaan matkaa.
Jussilla pukkasi kiireellisiä työkuvioita, joten minä menin sillä välin Neron kanssa pihalle tutustumaan ranskalaiseen Nerppa-kaksoisolentoon.
Heillä oli kivaa juosta yhdessä piha-alueella.
Matkaan päästyämme Tsekin raja vilahti niin nopeasti, etten sitä huomannut. Tosin voipi olla, että nukuin siinä kohtaa. Autossa (kuin myös lentokoneessa) nukahtelen väkisin ja toisinaan ärsyttää itseäni, kun menee maisemat ohi.
Myös Tsekeissä täytyy olla tuulilasiin hankittuna tiemaksulaite yli 3,5 tonnisille autoille. Maksut menee näppärästi suoraan luottokorttitililtä eikä näin ollen tarvitse mitään summia ennakkoon ladata erilliselle tilille.
Ajaessamme Tsekeissä, näimme pellon reunassa valtavasti vanhoja lentokoneita. Sillä sekunnilla suunnitelmamme muuttuivat sen verran, että pyörähdimme toviksi Vyskovin ilmailumuseoon.
Nähtävillä oli mm toisen maailmansodan aikaisen lentokoneiden raatoja, rivistö hurjia MIG-koneita (jolloin Jussi otti jopa valokuvan puhelimellaan), hassunnäköisiä helikoptereita ja pitkä rivistö Tsekin ilmailuteollisuuden ylpeyksiä lisenssillä valmistettuja Avia-koneita. Sisäänpääsymaksu alueelle oli 3€/hlö.
Itseäni houkutteli lähistön geokätkö. Lopultahan se löytyi. Olimme seisseet sen edessä aikamme, kunnes tajusimme sen olevan iso "perunakellari"
Ilta oli jo pitkällä, kun ohitimme Tonavan Wienin lähellä.
Lopulta olimme park4nigh'sta valitsemassamme yöpaikassa itäisessä Itävallassa Bad Erlach-kylässä.
Auton vierestä lähti mukava kävelyreitti lähistön kylään.
Torstaina 11.7.19 tuli Kartsaan kilometrejä lisää 413.
Perjantai 12.7.19
Aamun näkymät sängystäni levittäytyivät maissipellolle.
Yömyöhään olimme saaneet eteemme ruotsalaisen hippipariskunnan kahden ison koiran kera.
Vesisade näytti yltyvän aamiaisen aikana. Jussi jatkoi töitään.
Sateesta huolimatta kävimme etsimässä yhden lähistöllä olevan geokätkön.
Pääsimme etenemään 100 km, kunnes Jussia kutsui jälleen työt.
Minä tutkimaan geokätkökarttaa ja kas-kas, vierestämme löytyi geökätkö.
Itävallassa on valmiita ramppeja yli 2,8 tonnisille ajoneuvoille punnitusta varten. Aiempina vuosina emme "nähneet" näitä, vaan ajoimme rehvakkaasti ohi rampista.
Nykyisen auton kokonaispaino on 4250 t (entisessä 3500 t) ja olisimme hyvällä omalla tunnolla voineet nyt mennä puntariin. Eivät huolineet meitä vaan ottivat takanamme olevan pakettiauton.
Olimme ennakkoon valinneet reitin niin, että voimme käydä Grazin campingtarvikeliikkeessä Kledossa, josta Kartsa sai nyt kesäkeittiön. Tästä olin haaveillut pitkään ja viimein löytyi mieluinen. Itävallan liikkeissä löytyy malleista valinnanvaraa.
Ostosten tehtyä matka jatkui Itävallan ja Slovenian rajalle. Siellä oli jälkeen hankittava uusi maakohtainen tiemaksulaite tuulilasiin. Tämä koskee jälleen kerran vain yli 3,5 tonnisia ajoneuvoja.
Myös tässä maassa joutui lataamaan erilliselle tilille rahaa, josta se hupenee sitä mukaan, kun laite piippaa lukupisteissä. Käytettävissä olevaa saldoa ei näe itse, vaan on mentävä laitteen kanssa niitä myyviin pisteisiin luetuttamaan laite. Ihan hoopo systeemi.
Kun laitteessa oli jäljellä 20€, se alkoi hälyyttämään kahdella piip-äänellä yhden sijaan. Siitä ei meille kerrottu ostohetkellä, vaan soitimme kesken ajon heidän infonumeroon.
Slovenia oli ajettu läpi reilussa puolessatoista tunnissa. Kroatian rajan lähestyessä, jonot näyttivät pitkiltä. Me valitsimme tyynesti kuorma-autolinjan ja pääsimme melkein suorilla ajamaan rajan läpi.
Kroatian puolella tunnen olevani kuin kotonani, joten siirryin Kartsan rattiin. Jussi sai lepuuttaa itseään. No, ei tainnut uskaltaa silmäänsä ummistaa...
Yöksi jäimme Pohjois-Kroatian Karlovacissa sivutien varteen jonkun sotamuseon viereen. Kysyimme museon vartijalta lupaa yöpymiseen, muttei yhteistä kieltä löytynyt, eikä hän ajanut meitä poiskaan. Elekielellä näytti vaan, että menkää ilmaiseksi ulkomuseo kiertämään. No, mehän tottelimme välittömästi.
Pe 12.7.19 ajelimme Itävallasta Slovenian läpi Pohjois-Kroatian Karlovaciin yhteensä 349 km.
Tässä tältäerää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti