Kohteena mm päiväretki skootterilla Korculansaarelle
Sunnuntai 28.7.
Rannan läheiset paikat olivat miinotettu ihan vieriviereen.
Perjantaina ulkolämpötila oli aamulla jo +24°.
Taas paikalliset kulkukoirat olivat kiinnostuneita meidän karvapojista, joten jätkät syliin ja rivakasti töppöstä toisen eteen.
Olimme jo Kartsalla poistumassa Ksamil-leirintäalueelta, kun omistaja Linda tuli pysäyttämään meidät. Hän halusi väkisin tarjota lähtökahvit/teet/tuoremehut ja antoi lähtiessä minulle vielä neljä päärynäomenaa, kun ollaan kuulema pitkänmatkalaisia. Linda oli kyllä herttanen ihminen.
Albanian Ksamil-leirintäalueelle menevä/lähtevä tie oli aikamoista kinttupolkua Kartsan kokoiselle autolle. Lisäksi isoja oliivipuita oli tienreunoilla kaventamassa hiekkatietä.
Mutta missä ne Mersut.....Osa näytti kulkevan työmatkansa (?) jalkasin.
Kyllä sai kuski olla tarkkaavainen, sillä ajotiellä voi tulla eteen jopa pienistä kilpikonnista hevoslaumoihin.
Se olisi taas edessä vuoren ylitys serpentiinitietä ensin ylös, sitten alas.
Tälläisenä ajopäivänä ruokailun tulee olla helppotekoista. Sitä varten on mukana hernekeittotölkkejä ja näkkileipää. Hyvä että kuski sai lautastaan tyhjäksi, kun nukkumatti kutsui. Minä jään aina sillä välin ohjaamotilaan vahdiksi, sillä itse pystyn tarvittaessa ajonaikana istualtaan torkkumaan.
Jos Albaniassa näkyi Mersuja liikenteessä, näkyi myös ääripäitäkin kulkineina.
Päästyämme Albanian ja Montenegron rajalle, kerjäläislapsi rupesi koputtelemaan Kartsan sivuikkunaan anoen rahaa. Tilanne oli ärsyttävä. Onneksi jono liikkui nopeasti ja olimme pian Montenegron puolella. Rajalla virkailija ei edes avannut passejamme, vaan työnti ne meille samantien takas. Mitään auton papereitakaan ei kysytty.
Rajalta ei ollut kuin n 30 km jo tutuksi tulleeseen Ulcinjin Safari Beach-kämppärille. Ehdimme nyt olemaan täällä vain yön yli, joten valitsimme Kartsalle peruspaikan sähköllä (23€). Koirista oli lisäveloitus 3€/kuono.
Elikkä meidän poppoolta 29€ yöltä.
Viereinen hollantilainen karavaanari tuli heti juttusille kertoen, että meillä kävi tuuri, sillä sähköt olivat juuri palautuneet vuorokauden katkoksen jälkeen.
Pyöräytettiin siinä ulkosalla vielä pientä iltapalaa.
Nero halusi ajopäivän päätteeksi hurjasti rapsutuksia. Jussi hoiteli samaan aikaan harmaavesisäiliön tyhjennystä kärrykanisteriimme, sillä tulikin ilmi, ettei tällä leirintäalueella ole erillistä tyhjennyspaikkaa harmaavesille. Vesi täytyi käydä käsipelin viemässä kemssantyhjennyspisteeseen.
Perjantaina tuli ajeltu Albanian Ksamilista Montenegron Ulcinjiin reilut 400 km ja siihen meni aikaa 9 tuntia.
Lauantai 27.7
Matka jatkui reilun tunnin päähän taas tuttuun kämppäriin Maslinaan, jossa yöpyminen meidän sakilta kustansi 23€. Paikka 8€/vrk, hlö-maksu 4€/vrk, sähkö 3€/vrk ja koirat 2€/kirsu/vrk.
Täällä vietämme 2 seuraavaa yötä. Ohjelmassa ensin pyykinpesua (4€/koneellinen), Jussilla töitä ja minulla blogin naputtelua kännykällä. Lauantain iltapäivälle meillä oli sovittuna treffit tuttujen kanssa Budvaan.
Päivällä tuli pyörähdettyä Maslinan lähettyvillä olevassa Konoba Galeb-ravintolassa syömässä maistuva kalalounas hintaan 6€/hlö.
Iltapäivällä oli aika kiiruhtaa 45 minuutin skootterimatka camping Maslinasta Budvan vanhaan kaupunkiin treffeille. Kun Suomessa ei tule nähtyä tuttuja, sovitaan treffit noin 3000 km päähän kotoa. Missähän satutaan seuraavan kerran törmäämään....
Oli kiva turista, kiitos.
Paluumatkalla pimeä oli jo lasketumassa. Edessämme siinsi kilometrien pituinen autojono. Mehän painelimme näppärästi skootterilla koko jonon ohi. Ruuhkan syyksi paljastui kolmen auton ketjukolari vastaantulevien kaistalla.
Oli pakko pyytää Jussia pysähtymään vielä kesken matkan, sillä niin komea oli auringonlasku Adrianmereen. Siinä ohessa sain kypärä päässä ottaa turistipariskunnastakin kuvia. Kovin olivat tyytyväisiä kuviinsa.
Lauantai-aamun siirtymä Kartsalla Ulcinjista Safari Beach-kämppäriltä Maslinan leirintäalueelle oli 50 km.
Aamu yhdeksältä oli jo lämpöä +32°. Ilmassa oli selkeästi ukkosta. Niin hiostava keli oli.
Pakkasimme skootterin Kartsan kyytiin hiestä märkänä ja kipaisimme itse vielä leirintäalueen suihkujen kautta huuhtomassa hiet pois ennenkuin lähdimme ajamaan Kroatiaa kohti.
Tällä kertaa emme ajaneet Kotorinlahdella sitä älyttömän kapeaa tieosuutta, jota myöden tulimme alaspäin, vaan painelimme vuorten läpi tunnelissa Kotorin salmen pohjaan. Sitä kautta oli reilun kokoiset tiet.
Harmillisesti emme ehtineet Kotoriin tutustua ollenkaan. Jääpä sitten seuraavalle kerralle jotain, mitä odottaa.
Lähestyessämme Montenegron ja Kroatian rajaa Herceg Novissa, jonot olivat pitkät. Tummat pilvet lähestyivät pikkusateen kera yllemme.
Köröttelimme tunnin passijonossa.
Lopulta luukulle päästyämme, katsoivat vain passit ja toivottivat tervetulleeksi Kroatiaan.
Vastaantuleva jono oli 6 km pitkä!
Ohitimme matkalla Dubrovnikin lentokentän vesisateessa.
Ja se sade yltyi ukkosmyrskyksi. Lämpötilakin laski +20°.
Oli pakko pysähtyä tiensivuun. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla ukkosen kera.
Siinä odotellessa kelin paranemista, katsoimme sääkarttaa ja etsittiin sieltä sateettominta paikkaa.
Niinpä suuntasimme Peljesacin niemimaalle. Olimme täällä vuosi sittenkin, jolloin totesimme, ettei turisteja ole niin paljoa kuin mantereella.
Peljesac on Kroatian tunnettu viinialue.
Pysähdyimme ostoksille samaan viinikauppaan, kuin vuosi sittenkin.
Ja mukaan lähti samaa viiniäkin kuin viime vuonna ;)
Ukkospilvi näytti pyörivän vielä Peljesacin päällä.
Ajaessamme rantatietä seuraavaan kämppäriin, tummat pilvet näyttivät väistyvän yltämme.
Taas sai olla kieli keskellä suuta näillä kapeilla yhden auton levyisillä teillä.
Perillä seuraavassa kohteessa Peljesac-niemimaalla kämppäri Antony-Boy'ssa. Täällä seuraavat kaksi vuorokautta. Meidän kokoonpanolla vuorokausimaksu päälle 40€.
Asuntoautolla paikkahinta sesongin aikana 79 kn (10,70€), henkilömaksu 57 kn (7,75€), sähkö 41 kn (5,55), koira 35 kn (4,75).
Alueelle oli mahdollista tehdä ennakkovarauksia. Vuorokausi ennen tuloa varaus ei olisi maksanut mitään. Sitä ennen tehdyt varaukset maksoivat 800 kn (108€), eikä summaa saanut jyvitettyä tullessa paikkamaksuun !
Rinteessä oli 9 pitkää tasannetta ja jokaisessa tasanteella 20-30 paikkaa.
Me menimme mielellämme ylemmäs rinteeseen kuudennelle tasolle, jossa oli reilusti tilaa. Ylemmäskin oltaisiin menty, mutta reitti muuttui Kartsalle liian haastelliseksi.
Näkymätkin oli "ei huono" Korculan saarelle.
Pesutilat niin ihmisten kuin koirien olivat toimivat. Suihkuissa oli jopa käsisuihkut.
Äkkiähän me kaivettiin taas Sussu Kartsasta ulos ja ajeltiin lähistön rantaravintolaan syömään.
Jussin viherpippuripihvi-annos oli kuulema "sika hyvää".
Sunnuntaina 28.7.19 ajelimme Montenegron Budvan alapuolelta Maslinan leirintäalueelta Kroatian Peljesacin niemimaalle Antony Boy-leirintäalueelle. Kilometrejä tuli lisää 250.
Reissun jatkopäivistä seuraavassa osiossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti