Kohteena Albania sekä päiväretki Kreikan Korfulle.
Itsellemme leirintäalue oli pienoinen pettymys, mutta päätimme jäädä tänne pariksi seuraavaksi yöksi. Emmehän edes ehtisi päiväsaikaan olla leirintäalueella, kun painelemme skootterilla pitkin kylillä.
Kotoa lähtiessä 8.7.19 matkaa on nyt Kartsan mittariin kertynyt lisää 3628 km.
Torstai 25.7.2019
Tiistaina 23.7 oli pitkä 9 tunnin ajopäivä Montenegron Ulcinj'sta (Safari Beach Camping) Albanian eteläosaan Ksamiliin.
Pimeän aikana edellisenä iltana (ma) oli ympärillemme tullut monta karavaanaria Safari Beach kämppärillä. Tiistai aamuna näytti tältä:
Lähdettyämme liikenteeseen kohti Albaniaa, käväistiin vielä ruokakaupasta hakemassa juomavettä Kartsan vesisäiliöihin. Jo pelkästään parkkipaikan etsiminen on oma episodi, mutta onneksi joskus onnistutaan löytämään tarpeeksi Kartsalle tilaa.
Montenegron arkea
Montenegron ja Albanian rajalla jonottamiseen meni aikaa noin 40 minuuttia. Passit katsoivat, muuta eivät halunneet nähdä.
Ensivaikutelma Albaniaan tullessa oli hyvä. Ei roskia tienvarsilla ja rakennuksetkin näyttivät loistokkailta.
Albania on Kekelle ja Nerolle 23. maa, jossa ovat käyneet.
Päästyämme pidemmälle maahan, alkoi jo näkymään yhteiskunnan kehittymättömyys. Elintaso täällä tuntuu olevan selvästi Montenegroa huonompi, Kroatiasta puhumattakaan. Roskia näkyi joka puolella ja keskeneräisiä tönöjä ja hökkeleitä siellä täällä. Alla olevat kuvat edustavat tosin parempaa tasoa.
Albaniassa näytti Mersut olevan suosittuja merkkejä. Muutenkin autot olivat joko hurjan hyviä autoja tai sitten ihan romuja.
Matkalla meitä kohtasi kummallinen näky. Moottoripyöräpoliiseja jonossa kahden tupaten täynnä poliiseja olevien poliisiautojen välissä. Tiellä oli 90 nopeusrajoitus, mutta heidän jono ajoi kuuttakymppiä. Liikenneympyröissä viimeinen moottoripyöräpoliisi pysäytti takaa tulevan liikenteen niin, ettei heidän jonon ohi päässyt kukaan menemään.
Muutenkin Albanian tienvarsilla näkyi tiheään poliiseja, noin 20 km välein. Nopeusrajoitusten noudattaminen oli haasteellista, koska sallitut nopeusmerkinnät puuttuivat monessa paikkaa.
Päästäksemme meren rannalla olevaan Ksamilin kylään, täytyy ensin vuori ylittää serpentiinitietä myöden noin 40 min. Onneksi edessämme meni iso säiliöauto, joka puski vastaantulijat väkisin sivuun ja päästiin imussa niiden ohi.
Tällä tieosuudella on talviaikaan renkaissa ketjupakko.
Kartsa joi menovettä kiivaasti vuorta ylittäessä. Siispä kurvasimme ensimmäiselle huoltoasemalle.
Jaaaa, täällä olikin pumppuremontti meneillään, mutta meille sanottiin "One minute". Odotimme tovin ja pumput tuli kuntoon. Näimme heidän testauksensa ja päätimme jatkaa matkaa seuraavalle huoltoasemalle, sillä pistoolista tuli sellasta töhnää, ettei sitä haluttu Kartsaan laittaa.
Hetken ajettuamme saimme toiselta huolsikalta tarvittavamme dieselin, joka maksoi 169 lek (1,39€/l). Täällä tankkausherra oli kovin kiinnostunut kyselemään kaikennäköstä Kartsasta mm. onko auto oma vai vuokrattu, paljonko tällänen auto maksaa...
Vihdoinkin perillä Etelä-Albanian Camping Ksamilissa. Pientä hikeä pukkasi otsaan tänne tullessa, sillä navi ohjasi Kartsan kapealle Ksamilin rantatielle pahimpaan ruuhka-aikaan. Emme mahtuneet edes kääntymään, joten Jussi sai peruuttaa noin 300 metriä molemmin puolin parkkeeratun tien keskellä. Minä toimin ulkopuolella liikenteenohjaajana käsillä huitoen niin, että talvella satuttamani ja jo tervehtynyt olkapää kipeytyi tästä hippasen, huoh.
Camping Ksamil-leirintäalueen yöpymisen hinta oli 1000 lek/hlö (8,20 €), ei muita kuluja. Koirista ei veloitusta.
Olimme lukeneet netistä tästä paikasta pelkkää hyvää, varsinkin omistajapariskunnasta.
Omistaja Linda tahtoi tarjota meille (niinkuin kaikille heille tulijoille) heti leirintäalueelle päästyä kahvia/teetä/mehua ja vesipullot + karkkeja.
Kaikki yleiset paikat olivat siistejä. Omistaja Linda puunasi niitä koko ajan.
Laitoimme Kartsan pihalle taaimmaiseen nurkkaan, jossa voisimme rauhassa pitää koiria ulkona. Näkymiltään leirintäalue oli ehkä huonoin paikka, missä olemme olleet.
Päivän päätteksi Jussi teki töitä ja minä paistelin lettuja. Maistuivat herkullisilta mansikkahillon ja kermavaahdon kera, nam.
Tämän pidemmälle emme Kartsalla tällä reissulla mene. Olemme nyt eteläisessä Albaniassa, lähellä Kreikan rajaa.
Tiistaina 23.7.19 tuli ajettua reilu 400 km ja aikaa siihen meni yhdeksän tuntia.
Keskiviikko 24.7.19
Aamu valkeni Albaniassa pilvettömänä. Lämpöä tiedossa yli 30°.
Poikien aamulenkitysten jälkeen skootteri alle ja mitäs muuta kuin ympäristöä tutkimaan.
Ksamilissakin oli keskeneräisiä taloja joka puolella.
Lähdimme Sussulla ajamaan Ksamilista etelään päin ja yht'äkkiä löysimme itsemme jonkinlaisen luonnonpuiston ja/tai museoalueen reunoilta. Isolla parkkipaikalla oli turistibusseja ja väkeä tunki lippuluukuille. Mikähän tämä paikka on, siitähän piti ottaa selvää.
Sisäänpääsymaksu oli 700 lek (5,80€).
Paljastui, että kyseessä on koko Balkanin yksi merkittävimmistä argeologisista kohteista nimeltään Butrint.
Sussu laitettiin parkkiin ja lähdettiin alueelle kävellen ihmettelemään. Butrint on alunperin rakennettu kreikkalaisten voimin jo 800 EAA. Vuosituhannen vaihteen jälkeen sen valloittivat roomalaiset ja myöhemmin Rooman valtakunnan rapautumisen jälkeen esikristityt asustelivat siellä aina 900-luvulle asti. Myöhemmin venetsialaiset ja ottomaanit pitivät kirjojaan myös siellä. Kaikki alueella mellastaneet porukat ovat jättäneet jälkensä nykyiseen Butrintiin, joka rauniokaupunkina nyt avautui meille.
Alueella oli mm. roomalaisen teatterin rauniot.
Tässä on sijainnut kastekappeli, joka on rakennettu 500-luvun puolivälissä. Sen maailmankuulu hyvin säilynyt mosaiikkilattia on erittäin hieno. Me emme sitä päässeet ihailemaan kuin valokuvista, koska lattia oli sään takia suojattu hiekkakerroksella. Varmasti hieno oli silti, vaikkakin hölmöltä tuntui hiekkaa kiinnostuneena katsella :-)
Yllättävän monta pilaria on säilynyt näihin päiviin saakka.
Tässä näkyy eri aikakausina rakennettua muuria vieriviereen peittäen aina edellisen.
Tämä esikristittyjen kirkko oli aika hyvin säilynyt.
Tämä portti löydettiin maakerrosten alta vasta 1930-luvulla. Päällä nähtävillä vieläkin 2-3 metrin maakerrokset.
Meillä vierähti pari tuntia täällä Butrintin niemellä, jonne vahingossa eksyttiin. Oli hieno paikka. Ja tietty yksi geokätkökin alueelta löydettiin.
Butrint on valittu UNESCOn maailmanperintöluettoloon vuonna 1992
Albaniasta vielä, että sen entinen diktaattori Enver Hoxha (synt.1908-1985) pelkäsi vainoharhaisesti hyökkäystä Albaniaan. Maa oli käytännössä täysin eristetty vuoteen 1991 saakka ja ystäviä ulkomailla ei juurikaan ollut. Hoxha määräsi rakennettavaksi bunkkerien viidakon Albaniaan. Joidenkin arvioiden mukaan niitä on yli 700 000 pitkin maata. Osa on yhden miehen bunkkereita ja osa isompia. Joka tapauksessa nykyään ne ovat ympäristösaastetta ja niistä eroon pääseminen on vaikeaa. Joihinkin niihin on tehty kahviloita tms. mutta melko pieneksi hyötykäyttö on jäänyt. Suomessahan noista tehtäisiin perunakellareita, mutta Albaniassa on eri meininki.
Roomalaisten raunioilta ajelimme Sarandeen Lekuresin linnakkeelle 22 km päähän.
Sieltä olikin hulppeat näkymät niin vuoristoon
kuin Joonianmerelle.
Ilta-auringossa lähdimme ajelemaan skootterilla takaisin puolen tunnin matkan leirintäalueelle.
Mutta eksyimmekin reitiltämme ja huomasimme olevan maissipellon reunassa. Vähän ennen pysähtymistä, iso musta kulkukoira yritti haukkuen saada meidät kiinni. Sillä näytti olevan lounashetki a'la roskapussi, joten taisimme häiritä sen ruokailua.
Onneksi se jättäytyi taaksemme pois näkökentästämme.
Mutta mutta, nyt meidän täytyisi mennä uudestaan saman paikan ohi, sillä vaihtoehtoja ei paluureitistä navin mukaan ollut.
Minä viritin puhelinkamerani valmiiksi, että nappaisin kuvan tulevasta ohitustilanteessa.
Lähestyessämme koirakohtaa, näimmekin siinä nyt neljä isoa kulkukoiraa keskellä tietä kuin muurina edessämme! Tilannetta hankaloitti koirien valitsema paikka, joka oli 90-mutka. Emme siis voineet kiihdyttää vauhtia ennakkoon.
Toivoin parasta, että Jussi saa skootterin kaasutettua koirien ohi meidän kaatumatta sorapintaiselle asfaltille.
Kolme koirista nosti ikenet ylös ja aloittivat kilvan haukkumaan meille juosten samalla meitä kohti.
Nostin vaistonvaraisesti paljaat säärenikin niin ylös kuin kyydissä istuessa vaan pystyin ja ulisin kauhusta.
Tilanteesta ohi päästyämme, huomasinkin puhelimeni videon pyörivän edelleen. Olin paniikissa painanutkin videoinnin päälle, josta alla olevan kuvan otin.
Päästyämme turvallisesti Keken ja Neron luokse, pyörähdettiin vielä meressä iltauinnilla.
Tälle päivälle onkin ohjelmassa Kreikassa käynti. Lenkitettiin karvapojat aamulla pidemmän reitin kautta. Paikalliset kulkukoirat lähtivät seuraamaan meitä, mikä ei tuntunut yhtään mukavalta. Siispä napattiin Keke ja Nero syleihin ja käveltiin reippaammin karkuun. Lopulta kulkukoirat lähtivät eri suuntaan.
Ajeltiin skootterilla Kartsalta Sarandaan puolisen tuntia. Käytiin ostamassa laivaliput skootterille (10€/suunta) ja itsellemme (19€/hlö/suunta) suoraan Finkas-laivayhtiön toimistosta.
Laivamatka Albanian Sarandasta Kreikan Korfulle kesti 1 t 15 min.
Kantosiipialuksella olisi päässyt puolessa tunnissa, mutta siihen ei skootteria olisi voinut ottaa mukaan.
Kreikan puolella passin ja skootterin papereiden (jopa green card) tarkastusten jälkeen olo tuntui kuin olisimme kotona. Ympäristö oli silminnähden parempaa kuin Albaniassa.
Kävelimme aikamme vanhassa kaupungissa tehden pieniä ostoksia ja sitten nälkä patisti terassille syömään. Kreikassa kun oltiin, otettiin molemmat gyrokset.
Hiki virtasi jo istuessa. Niinpä yhteistuumin päätimme loppuajan viettää rannalla.
Nopeasti viitisen tuntia vierähti Kreikan puolella ja oli aika palata saamaa reittiä laivalla Albaniaan.
Pimeyskin ehti siinä saapua. Loppumatkan skootterilla mennessä, jos jonkinlaista öttiäistä napsahteli kypärään ja paljaisiin sääriin. Isommat sittisontiaiset teki oikein kipeetä iskeytyessä iholle.
Karvapojat oli onnellisia meidän paluusta. Ja uni maittoi kaikille hyvin.
Se oli tässä näiden päivien ohjelmat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti