Laivalla Tallinaan ja ajopäivä Liettuaan. Seuraavana päivänä tutustuminen Puolassa Hitlerin Sudenpesään.
Ennen lähtöä Kartsa tuli puunattua sisältä ja ulkoa.
Ja koirat käytettyä eläinlääkärillä, jossa molemmista koirista otettiin verikokeet rabiesvasta-ainetesteihin.
Lisäksi Keke ja Nero pääsivät pedikyyreihin. Samalla Kekeltä trimmattiin mahanalusta karvavapaaksi. On helpompi olla sitten Välimeren helteissä.
Vielä ennen lähtöä poistettiin telttasauna Kartsan takatallista ja tilalle siirrettiin Sussu-skootteri.
Lähtöaamuna maanantaina 8.7. lämpömittari näytti Vantaalla +13°. Rivakan lähdön jälkeen Kartsan keula kohti Helsingin Länsisatamaa, jossa siirryimme Star-laivaan. Merimatka kesti 2 tuntia, jonka ajaksi Keke ja Nero jäivät Kartsaan nukkumaan. Me nautimme sillä välin laiva-aamiaisen.
Tuleva päivä oli pelkkää ajoa. Siinä vilahti Viro, Latvia ja Liettuan rajat. Vettä satoi välillä rankastikin ja lämpötila oli +15°.
Ensimmäiseksi yöpaikaksi valikoitui vakiopaikkamme Liettuassa lähellä Kaunasia ns.puskaparkki. Olemme löytäneet paikan aikoinaan park4night-sovelluksen kautta.
Aiemmilla reissuilla olemme tyytyneet ovien omiin lukkoihin, emmekä ole sitoneet erikseen ovia kiinni.
Nyt isompi asuntoauto voisi houkutella puskassa ryöstäjiä, joten nostimme retkikirveen sänkymme viereen sekä sidoimme molemmat ovet sidontaliinoilla.
Ensimmäisenä päivänä tuli istuttua Kartsan kyydissä 618 km.
Tiistai 9.7.2019
Yö oli rauhallinen ja erittäin hiljainen. Aamusella käytiin vielä koirien lenkityksen jälkeen etsimässä lähistön geokätköä löytämättä sitä kuitenkaan. Ei tehnyt mieli mennä heinikkoiseen puskaan punkkikammoisena kävelemään.
Niinpä karavaani lähti liikenteeseen ja pian olimmekin Puolan raja ohitettu. Samantien oli löydettävä Puolan maanteillä yli 3,5 t-autoilla tarvittavaa automaattista tullimaksulaitetta viaToll:ia.
Suuntasimme Pohjois-Puolassa sijaitsevaan Mragowon kaupunkiin, josta oli enää lyhyt matka ensimmäiseen varsinaiseen reissukohteeseemme, nimittäin Hitlerin Sudenpesään.
Vastaantulijat autot väläyttelivät vähän väliä valoja, sillä poliiseja näkyi Puolan teiden varsilla runsaan puoleisesti. Tosin Kartsan kuskit ajavat maltillisesti.
Tie kapeni ja puusto muuttui tiheäksi lehtometsäksi.
Aloimme olla perillä Adolf Hitlerin sodan aikaisessa komentokeskuksessa ns. Sudenpesässä. Täällä Hitler asui noin 3 vuotta ja teki mm. päätöksen juutalaisten joukkomurhasta.
Sudenpesä oli rakennettu tuonne runsaspuustoisen paikan vuoksi, jolloin aluetta oli hyvin vaikea havaita ilmasta käsin.
Sisäänpääsymaksu oli 3,50€/hlö (15zl) ja autoparkki 2,35€ (10zl). Alueelta löytyy myös yöpymiseen matkaparkki pientä lisämaksua vastaan.
Lähdimme pikkusateessa kiertelemään kauheuksien aavemetsään. Heti viitoitetun polun alkumetreillä oli nähtävillä parakinrauniot, jossa Claus von Stauffenberg yritti pommilla salamurhata Hitlerin 20.7.1944 palaverin yhteydessä.
Alunperin se piti pitää betonibunkkerissa, mutta Stauffenbergin yllätykseksi istunto oli siirretty puurakenteiseen parakkiin kuumuuden vuoksi. Jos pommi olisi räjähtänyt teräsbetonibunkkerissa, olisi sen tuhovoima ollut huomattavasti suurempi....
Puuparakissa Stauffenbergin (pommi)salkun oli turvamies siirtänyt tukevan neuvottelupöydän jalan toiselle puolelle kauemmaksi Hitleristä.
Pommin räjähdyksestä kuoli neljä neuvotteluun osallistunutta henkilöä. He kaikki olivat samalla puolen pöydänjalkaa, jossa pommilaukku räjähti. Hitler selvisi pintanaarmuilla.
Stauffenberg sai järjestetyn puhelun kesken Hitlerin palaverin, jonka turvin Stauffenberg "joutui" lähtemään lentokoneella pikaisesti alueelta "unohtaen" kiireessään pommisalkun Hitlerin neuvottelupöydän alle.
Alla kuvassa muistolaatta pommiattentaatista parakin rauniolla.
Adjutantti esittelee Hitlerin salamurhayrityksessä rikkoutuneita housuja. Kuva wikipediasta.
Kuvassa neuvottelupöydän henkilöjärjestys ja pommisalkun paikka, joka nähtävillä nuolen kohdassa. Nro 1 on Hitler, henkilöt 3, 4, 7 ja 11 kuolivat räjähdyksen seurauksena.
Hitlerin bunkkeri oli teräsbetonia ja siellä oli makuuhuone, olohuone sekä neuvotteluhuone ja toimisto. Kokoa bunkkerilla oli 67 metriä x 38 metriä. Katto oli 8 metriä paksu ja seinät 5 metriä paksuja mahdollisien hyökkäyksien varalta.
Saksan ilmavoimien päällikön Hermann Göringin bunkkeri oli kooltaan vähän pienempi, 27 metriä x 21 metriä.
Menimme taskulamppujen avulla sen sisuksia tutkimaan. Nähtävillä oli saksalaisten räjäytysten tuhot. He tuhosivat itse kaikki rakennukset kolme päivää ennen venäläisten saapumista alueelle sodan lopussa 1945.
Tässäkin on nähtävillä, kuinka paksu katto-osa on pompsahtanut paikoiltaan jysähdyksessä.
Samainen "kämppä" toiselta suunnalta. Osa betonikatosta oli lentänyt sivulle.
Bunkkereita rakennettaessa ei raudan määrässä oltu säästelty. Oppaan mukaan rauta oli hankittu Ruotsista.
Loppuräjäytyksissä tuhoutuneiden betonibunkkereiden valtavan paksuja seinänosia näkyi kaatumaisillaan.
Hitler oli rakennuttanut alueelle myös Saksan armeijalle esikuntaparakkeja. Sodan jälkeen niitä käytettiin huonekalujen varastotiloina, sillä nämä parakit olivat säilyneet vahingoitumattomina.
Otimme vielä yksityisopaskierroksen (170zl eli 40€/2 hlö) alueen ulkopuolisiin bunkkereihin kuljetuksen kera. Se tehtiin "aidolla" Hitlerin ajan maastoajoneuvolla.
Reitti kulki saksalaisten alkuperäisellä tiellä, joka vei tiedustelulentokoneiden kentälle.
Betonipunkkerit naamioitiin vuodenaikojen mukaan yläreunassa olevista rautalenkeistä.
Lopputuhossa tämäkin punkkeri oli räjähtänyt halki siirtäen osan liki 10 metriä korkeasta seinästä kauemmaksi. Alkunperin tässä ollut siis yhtenäinen seinä.
Kierroksien jälkeen menimme Sudenpesässä syömään rakennukseen, joka oli aikoinaan Saksan valtakunnan turvallisuuspalvelun tiloja.
Kävimme vielä läpi sota-ajan tapahtumia. Stauffenberg teloitettiin 36-vuotiaana alle vuorokaudessa salamurhayrityksestä 21.7.1944. Hänen vaimonsa ja 5 lasta selvisivät hengissä. Viimeisin lapsista syntyi vasta tammikuussa 1945.
Hitler teki itsemurhan 30.4.1945 Berliinissä.
Meillä oli alkujaan tarkoitus jäädä Sudenpesän matkaparkkiin yöksi, mutta vesisateen vuoksi (emme halunneet kykkiä sisätiloissa aikaamme), päätimme lähteä jatkamaan matkaa lähimpään matkaparkkiin 34 km päähän.
Toisena matkapäivänä ajoimme 367 km Liettuan Kaunasin puskaparkista Puolaan Sudenpesän kautta Mragowon kylän parkkipaikalle muutaman muun karavaanarin kaveriksi. Tämänkin paikan löysimme Park4Night-sovelluksen kautta. Yölämpötila oli 15° tienoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti