Lauantai 25.8 ja sunnuntai 26.8.2018
Laivalla Suomesta Ruotsiin ja lauantaina Möhköllä siirtymäajo Ruotsin läpi Norjaan. Sunnuntaina "kuoppapannuille".
Reittisuunnitelma Ruotsin halki eteläisimpään Norjaan. Tämä on isännän yhdistetty työ- ja lomareissu pienemmän ja isomman (kumpihan minä olen) Möhkön kera naapurimaahan.
Ennen reissua oli koirat käytettävä eläinlääkärin valvovan silmän alla antamassa matolääkkeet. Ennakkoon kävin apteekista ostamassa pilleripaketin, jonka kanssa lampsin Vantaan kaupungin eläinlääkärin vastaanotolle.
Kyllä osaavat Suomessa rokottaa tälläsestäkin. Tämän kuun alussa käytiin Puolassa (ja viime vuonna Unkarissa) tämä sama operaatio tekemässä, elikkä eläinlääkäri laittaa leimansa koirien passiin samalla kun minä annan koiralleni pillerin. Kummassakaan maassa se ei maksanut mitään. Suomessa siitä saa pulittaa yli 70€. Baltianmaissa se maksaa 5€.
No, toivottavasti edes rajalla tarkistavat koirien passit, joissa komeilee karvapojat kuvien kerakin.
Lähdimme perjaina 24.8 klo 22.30 Finnlinesin laivalla Naantalista Ruotsin puolelle Kapellskäriin. Koirien passit ei henkilökuntaa kiinnostanut.
Koirien vuoksi on oltava hytti reilun 10 tunnin matkan ajaksi oli päivä- taikka yölaivasta kyse.
Tosin näin yöllä matkustettaessa oli itsekin mukava nukkua kunnon unet ennen Ruotsiin saapumista.
Keke ja Nero eivät onneksi välittäneet naapurihyteistä toisinaan kantautuneista lajitovereittensa haukahdunneista.
Koko hyttikäytävän hytit olivat nimittäin lemmikkihyttejä. Yön saimme kaikki nukkua rauhassa.
Laivan kannella oli koirille osoitettu vessa-alue. Se oli hyvin omituinen. Kenen koira on opetettu matolle tarpeensa tekemään??? Niinpä Nero pidätteli koko laivamatkan ja Keke ruikkas pissat kannella johonkin tolppaan. Niin oli moni muukin poikakoira jäljistä päätellen tehnyt. Siivosimme jäljet kannelta löytyneellä lastalla
Hyvin levänneinä lauantaiaamuna 25.8 pääsimme pois laivalta aamukuudelta. Ihan ensimmäisenä pysähdyimme lähimpään puskaan päästämään Keken ja Neron tarpeilleen. Siitäpä matka jatkui Ruotsin halki Norjaa kohti.
Puolilta päivin alkoi nälkä kurnimaan mahassa ja aloin ajon aikana tutkailla park4night-sovelluksen karttaa. Tämä järvenrannalla keskellä Ruotsia oleva sähkötolpallinen ja kuulema vielä tämän kesän ilmainen paikka, valikoitui paussipaikaksemme.
Norjan rajalla ei meiltä keltään kyselty minkään näkösiä papereita. Sen kun jonossa ajettiin vaan rauhallisesti eteenpäin.
Norjassa tietullimaksut hoituvat näppärästi ennakkoon netin kautta ilmoittamalla luottokortti- ja rekisteritiedot. Moottoriteillä kamerat kuvaavat rekisterikilven, jota kautta yhdistävät maksut oikein.
Oslon vuonon ylitys hoitui autolautalla Mossista Horteniin. Puolen tunnin lauttamatkalle tuli hinnaksi 42€. Ollaan selvästi Norjassa, jossa kaikki on hinnakkaampaa.
Kipusimme lauttamatkan ajaksi autokannen ulkokansille. Tässä vaiheessa vasta tajusin, että täällähän on toppatakki pistettävä päälle. Vaikka aurinko paistoi, kylmä Atlantti puhalsi raakaa tuulta.
Liki 10 tunnin ajon jälkeen ajoimme Möhkön yöparkkiin veneilijöiden parkkialueelle Hortenissa. Myöhemmin saimme muitakin asuntoautoja ympärillemme. Tämäkin paikka löytyi Park4night-sovelluksen kautta.
Lauantaina tuli ajettua tasan 600 km Ruotsin Kapellskäristä Norjan Horteniin.
Sunnuntai 26.8.
Yöllä neljän aikaan heräsimme kovaan ukkosen paukkeeseen. Aamulla kuitenkin huomasimme, ettei vettä ole satanut tippaakaan. Sateettomuus olisikin ehdotonta, jotta pääsisimme vaeltamaan tämän päivän suunnitelluilla kallioisilla poluilla.
Matka Norjassa eteni seuraavaa kohdettamme toisinaan pitkissä vuorien läpi menevissä tunneleissa, kuin ihastellen kauniita rantateitä.
Näillä teillä ei ole ruuhkaa.
Lopulta olimme perillä ajettuamme viimeiset 10 kilometriä sellasta nimismiehenkiharaa, että luulin astioiden sinkoilevan kaapeista väkisinkin ulos.
Olimme Jettegrytenessä eli kuoppapannuissa ;)
Keli oli mitä mainioin ulkoiluun. Lämpötila oli parinkympin luokkaa ja tuo vuorilta virtaava vesi oli noin +13°. Jussi meni silti sinne uimaan ja kehui kovasti veden olevan kuin samettia sekä virkistävää.
Minä vilukissana tyydyin koirien kera katselemaan.
Tämä paikka on vanhaa kosken pohjaa, jossa vettä virtaa nykyään vain vähän. Syynä on yläjuoksulle rakennettu pato.
Aikoinaan voimakkaastikin virrannut vesi on syövyttänyt kalliot sileiksi ja tehnyt sinne hiidenkirnuja. Paikkapaikoin oli kuin vesiliukuratoja, joissa lapset näytti viihtyvän.
Paikka oli kaunis ja vähän erikoinenkin. Syrjäisen sijainnin vuoksi, paikalla oli vain kourallinen ihmisiä.
Neroa pelotti veden ääni, joten pääsi välillä rinkkareppuunsa tuota pelottavaa ääntä karkuun. Sieltä oli turvallista kurkkia maailmaa.
Poistulomatkamme nimismiehenkiharaistatietä oli alkuun hyvinkin hidasta ja syy oli edessämme ;) Lauma lampaita.
Tuli hyvinkin mieleen jokusen vuoden takainen Youtube-video Suomen lapista, jossa porotokka kävellä jolkutteli autoletkan edessä pitkän aikaa väistämättä sivuun ja videolta kuului voimakas mies-ääninen kiroaminen.
Siinä matkan edetessä, korpitaipaleella liftasi tienposkessa nuoripari. No, mehän otimme heidät Möhkön kyytiin. He olivat saksalaisia ja olivat kävelleet noin 10km autoltaan "kuoppapannuja" katsomaan. Auto heillä oli puskaparkissa matkan varren lammen rannalla, jonne jätimme heidät.
Jatkoimme matkaa sisämaassa, jossa oli kaunista.
Ja niitä vaan jatkuu.
Yöpaikaksi pyörähdimme ison levähdyspaikan reunaan. Nero maastoutui hyvin kuivaan heinikkoon.
Iltapalaksi tuli nautiskeltua keitettyjä nakkeja Kroatiasta hankittujen "ylösalaisin" inkiväärijuomien kera.
Yöksi ulkolämpötila laski vain viiteen asteeseen. Onneksi Möhkössä toimii lämmitys, mutta silti pidän villasukkia jaloissani ;)
Jussi teki vielä hetken illalla töitä.
Sunnuntaipäivälle tuli ajoa 379km
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti