Skootterilla ristiin rastiin

Lauantai 21.7.  -  sunnuntai 22.7. 2018

Vuokrasimme lauantaipäiväksi skootterin, jolla kiertelimme Peljesacin-niemimaata. Sunnuntaina olimme pikkukipparin peräänkatsojana rannalla.

Lauantaina aamulla aurinko porotti jo kuumasti. Siispä kunnon rasvaukset iholle ja aamiaisen jälkeen skootterin hakuun. 

Pikkukippari söi sillä välin aamiaisensa rennosti "kapteenintuolissa".

Odotellessani skootteria, huomasin pikkukipparin olevan isänsä kanssa laiturilla kävelemässä.

Seurailin vierestä, kun pikkukipparilla riitti touhuilua vanhempiensa kanssa rannalla

Sieltä hän saapuu uljaan valkoisen skootterin kanssa noutamaan minut mukaan päivän skootterikierrokselle.

Ensimmäiseksi pysähdyspaikaksi Jussi oli ennakkoon kartasta valinnut tämän päätieltä 3km päässä olevan Estravaganca- rantaravintolan.

Hiekkatie perille oli hyvin muhkurainen. Loppumatka oli kunnon serpenttiiniä.

Parkkipaikalla näimme autoista, että sinne oli eksynyt yksi italialainen ja kaksi paikallista perhettä. Paikkana se oli ihanan rauhallinen pieni poukama, mutta....

Menimme henkilökunnalta kysymään, josko baari olisi auki. Olihan heidän tienvarsi mainoksessa aukioloajaksi mainostettu avautuvan klo 11. Ja kello oli silloin 11.10

Henkilökunnista toinen sanoin napakasti takaisin, että "Tämä on ravintola, eikä mikään baari. Vihaan sitä, että tänne tullaan vain juomaan, eikä syömään. Emmekä ole vielä auki. Ehkä 10 minuutin, tai kauemmin kestää"."  

Siis MITÄ!? Tunsimme, ettemme olleet tarpeeksi hyviä asiakkaita, joten äänestimme jaloillamme. 

Tarkoituksemme oli janonsammutuksen jälkeen syödäkin heillä jotain, mutta eipä enää tehnyt mieli jäädä tälläiseen paikkaan.

Rantakin olisi ollut heillä kaunis. Tälläseen poukama-ravintolaan olisi veneellä kiva tulla.

Seuraava määränpää oli niemenkärjessä oleva Loviste-kylä.

Kylä näytti rauhalliselta pikkukylältä. 

Löysimme kaupan, joka oli ääriään myöden täynnä tavaraa. Meille riitti ihan juomat ja jäätelöt. Menimme ne nautiskelemaan puistonpenkille ja suunnittelemaan ruokapaikkaa.

Kävellessä löysimme viihtyisän näköisen Trumbeta-ravintolan. Sinnepä siis lounaalle.

Listalta valikoitui niinkin erikoista kuin kalasoppa alkuruoaksi ja tomaatti-mozzarellasalaatti siihen päälle.

Minä kuolasin taustalla olevien paattien kyytiin. Pitäisköhän alkaa suunnittelemaan kahden vuoden päähän kesälle viikon purjehdusreissua.......olisko mukaan lähtijöitä jakamaan kustannuksia?

Ensi kesälle meillä jo jonkinlaista reissusuunnitelmaa, siksi kahden vuoden päähän.

Itsemme ravittuina, etsimme niemeltä kaikkia mahdollisiä näköalapaikkoja.

Mm. tämä kirkko löytyi vuoren rinteeltä. Korculan saari vastapäisellä rannalla.

Vauhtimme oli hurjimmillaan 70km/h

Niemen itärannikolta löytyi kiva Plaza Divna-ranta

Siellä rannalla tuli molempien otettua päiväunet. Levänneenä jaksaa taas jatkaa matkaa. 

Pian löysimmekin itsemme Trbanj-kylästä. Tännehän tulimmekin torstaina lautalla mantereen puolelta.

Skootterikierros jatkui Potomje-kylän valtaisten viinirypäleviljelysten keskellä

Ja pian huomasimme olevamme viinikaupassa 

Mukaamme lähti yksi pullo paikallista valkoviiniä hintaan 30 kunaa.

Kellon ollessa 19.30 olimme vieläkin skootterikierroksella. Aurinkokin oli jo painumassa vuoriston taakse.

Jussin lähtiessä palauttamaan skootteria, minä jäin jo Möhkön luokse suihkuttelemaan päivän pölyt ja hiet pois.

 Ajelimme päivän aikana yhteensä 126 km.

Mutta mutta. Jussin palatessa takaisin, sain kuulla, että kylämme rantakadulla on jonkin sortin Oribicin historiallinen tapahtuma. Ilman muuta läksimme käväsee jalkasin siellä.

Rantakadulla oli mm erilaisia musiikkiesityksiä, paikalliset myivät kadun varsilla omia tuotteita ja ruokaa.

Rantakadulla olevan merimuseon ovet olivat yömyöhään auki. Jussi kävi tovin siellä viettämässä aikaansa. Minä ihastelin sillä välin kadulla kulkevien lapsosten pukuloistoa. He olivat nimittäin pukeutuneet 1800-luvun asuihin.

Oli kiva ajella päivä.

Sunnuntai 22.7.2018

Nuorisolle oli luvassa lapsivapaa sunnuntai. Vietämme sen silti porukalla rannalla, varmuuden vuoksi vanhemmat pikkukipparin lähettyvillä.

Aloitimme pikkukipparin kanssa koirien ulkoiluttamisen aamu seitsemältä. Nero ("äitin" poika) oli hieman kummissaan uudesta ulkoilluttajasta.

 Vanhemmat saivat sillä välin jatkaa unia Möhkössä.

Sen jälkeen leipomosta hakemaan tuoreet sämpylät aamiaispöytäämme.

 Matkalla paikallinen koira seurasi meitä tovin ja pikkukipparin hokien "hauva hauva".

Aamiaisen jälkeen uimakamppeiden mukaan kasaaminen ja rannalle lomps.

Matkalla näimme hienon purjelaivan lipuvan kohti Korculan saarta. 

Sunnuntaipäivä menikin näissä merkeissä. Hieman mummin selkä huusi hoosiannaa päivän päätteeksi ;)

Vuorijonon ylle alkoi kasaantumaan uhkaavasti pilviä. Enteileeköhän yöksi sadetta...

Niin se sunnuntaipäivä hurahti kirjaimellisesti. Pikkukipparia seuratessa ajantaju häviää.

Kuukin toivotti meille hyvää yötä.