Hissun luovutus ja Sydneyn siltakävely

Perjantai 12.1 ja lauantai 13.1.2018

13 päivän Hissuilu alkaa olemaan lopuillaan. Auton luovutus ja siirtyminen Sydneyhin hotelliin. Seuraavana päivänä kipuaminen korkealle sillan päälle.

Perjantai aamuna 12.1.

Viimeinen aamiainen Hissussa tehtiin kaikista jämistä, mitä kaapista löytyi. 

Piippuhyllykin on kuin teinien huone aikanaan.

Yöllä olisin kaivannut paksua peittoa päälleni. Oli viileä yö nukkua Hissussa. Näin ne kelit vaihtelee valtaisan kokoisessa maassa.

Pakatessamme Hissusta tavaroitamme, kaunis punainen papukaija tuli touhujamme seuraamaan.

Haikeina suuntasimme Sydneyn eteläpuolelle, jonne Hissu on palautettava.

Heippa Hissu. Hyvin palvelit kotinamme 13 vuorokauden ajan.

Viimeisen päivän kilometreiksi tuli 128 Blackheatistä Sydneyn eteläpuolelle.

Kokonaiskilometrit ajalle 30.12.17 - 12.1.18 olivat 3270 km pohjoisen Cairnsista etelän Sydneyhyn.

Hissun luovutuksen jälkeen suuntasimme matkalaukkuineen taksilla kahden kilometrin päähän juna-asemalle. Perjantain iltapäivän menoliikenne oli jäätävä, jonka vuoksi päätimme siirtyä junaan.

Ensimmäinen taksi olisi kuljettanut meidät vain päinvastaiseen suuntaan mihin olisimme menossa, koska kuskin työaika oli loppumassa ja hän asui siellä suunnalla. Kummastelimme, miksi hän edes tuli, kun olisi kuljettanut vain hänelle sopivan matkan. 

Jäimme luonnollisesti odottamaan seuraavaa taksia, joka sentään kuljetti asiakkaat haluttuun paikkaan.

Matkasimme Sydneyn keskustaan paikallisjunan kyydissä 50 minuuttia.

Perillä juna-asemalta olikin lyhyt matka hotellille, joka sijaitsi ihan Sydneyn ytimessä Hyde parkin laidalla.

Meidän tyyliin emme vietä hotellihuoneessa juurikaan aikaa, joten laukut huoneeseen ja tutkimaan Sydneyn ympäristöä. Hyppäsimme taas paikallisjunan kyytiin.

Ensimmäisenä suuntasimme tunnetulle Circular Quayn-alueelle, jossa olikin juuri lähdössä Suomessa valmistunut risteilyalus Explorer of the Seas.

Tunnettu oopperatalo loisti kilpaa ristelyaluksen lipuessa sen ohitse ilta-auringossa

Kävimme tarkistamassa onko meidän kaksi vuotta sitten laittamamme ns. rakkauslukko sillassa tallella. Eipä ollut ainuttakaan, elikkä kaikki oli poistettu. 

Samaisella paikalla tuore hääpari ikuisti päiväänsä.

Sydneyn Harbour Bridge, josta joka uusi vuosi lähetetään näyttävä ilotulitus.

Jussia kiinnosti enemmän matkustajalaivojen siltojen hydrauliikka kuin ikuistaa kanssani romanttisia yhteiskuvia oopperatalon kera.

Illan päätteeksi päätimme kävellä 1,5km matkan hotellille. Matkalla ohitimme monenmoista taloa ja katua.

Hauskasti oli katu koristeltu lintuhäkein (tyhjät) 

Sydney by night

Sydney tower, jossa olisi kiva ehtiä käydä.

Lauantai 13.1.

Vaikka yleensä ei olla nirsoja, on pakko todeta hotellin aamiaisen olleen surkea. Onneksi hintakaan ei ollut kuin noin 10€. Otimme sen kuitenkin tänä aamuna (kun olimme jo aamiaishuoneessa), mutta päätimme, että seuraavana aamuna se syödään jossakin muualla.

Tästä olikin hyvä lähteä reippailemaan tämän lauantain aktiviteettiin. Suuntasimme reippain askelin aamu kymmeneltä kohti Harbour Bridgeä. Yön aikana oli rantaan kiinnittynyt taas Suomessa vuonna 1999 valmistettu valtaisa risteilyalus Voyager of the Seas. Jussi on ollut tämän valmistusvaiheissa mukana. Nyt hän sai ihailla kättensä jälkiä maapallon toisella puolen.

Siinä se nyt on; Harbour Bridge. Elikkä tuonne ylös sillan päälle olisimme kipuamassa. Tämä piti tehdä jo kaksi vuotta sitten edellisellä Sydneyn reissulla, mutta emme olleet tarpeeksi ajoissa lippuja varanneet. Tällä kertaa ne ostettiin jo 2 kk aiemmin.

Silta on valmistunut vuonna 1932. Se on 1149 metriä pitkä, 49 metriä leveä ja 139 metriä korkea. 

Sillalla kulkee 8 kaistaa, joista yksi on bussikaista. Lisäksi on rautatiekiskot molempiin suuntiin. Tuntuu ihan uskomattomalta, miten jo vuonna 1932 siltaa tehtäessä  on osattu arvioida liikenteen kasvavan silloisesta määrästä tämän päivän tarpeisiin.  

Vielä kun vuonna 1932 autokanta oli niinkin "suuri" kuin että koko Sydneyn autot mahtuivat kerralla tälle 8 kaistaiselle sillalle.

Jokunen julkkiskin oli kiivennyt tälle sillalle.

Alkuun meillä oli noin 45 minuutin opastus sillan sisätiloissa. Jouduimme turvallisuus syistä poistamaan käsivarsilta kaiken sekä jättämään omat kameratkin pois.

  Saimme päällemme suojahaalarit, turvavaljaat, hikiliinan, kuulokkeet ja lippiksen sekä omille aurinkolaseille kaulahihnat.

Vielä ennen varsinaista koitosta, jokainen kulki metallinpaljastimen läpi. 

Olimme koko reitin ajan turvavaijerilla vyötäisiltä kiinni sillan kaiteessa. Reitti alkoi autoväylien alta kapeita & matalia ja hyvin meluisia kuiluja pitkin. Tässä vaiheessa näkyi askelmien välistä alas maahan. 

Päästyämme tähän kuvissamme olevaan sillan ulkokehälle, näkyvyyden alas peitti kolme metriä leveä metallilevy.

Tuuli puhalsi välillä todella kovaa; puuskissa 70km/tunti ja muutenkin 50km/t.  

Etenimme sillalla ryhmittäin jonossa.

Meidän ryhmässä oli 10 henkilöä ympäri maailmaa. Sillalla näytti olevan 8 ryhmää kerrallaan. Tämän lisäksi vastaavia ryhmiä oli sillan alemmalla ns. sisäkaarella. 

Reitin aikana oppaamme Olivia kertoi Sydneystä ja sillan rakentamisesta mm. että yli kilometrin pituinen silta venyy helteessä 18 cm saranoiden avulla ja että vain 16 työmiestä oli kuollut siltaa rakentaessa.

Se oli lohduttavaa kuulla, kun itse pidin sillankaiteesta tuulen puuskissa kaksin käsin kiinni. Muutama ärräpääkin taisi suustani lentää, kun käteni eivät riittäneet samalla lippiksen, aurinkolasien, kuulokkeiden pitämiseen. Onneksi ne olivat kiinnitettyinä haalariin. Sinnehän ne olisivat mereen lentäneet.

Viimein olimme saavuttaneet sillan korkeimman kohdan 139 m .

Tästä kävelimme vielä sillan yli toiselle reunalle autojen ja junan metelöidessä kaukana allamme.

Koko kierros opastuksineen kesti kolme tuntia. Rappuja tallasimme sillalla 1332 kpl:tta.

Vaikka nyt oli todella tuulinen päivä, oppaamme kertoi edellisviikon lauantaina olleen +40° eikä tuullut ollenkaan. He olivat joutuneet sulkemaan kolmeksi tunniksi nämä siltakävelyt, koska ihmisiä oli pyörtyillyt.

Sillan päällä kävelyn jälkeen kävimme vielä siltamuseossa, joka sijaisti tietenkin itse sillan sisällä. Siellä näimme vielä mielenkiintoisia valokuvia sillan eri vaiheista mm. kuinka valtaisan kaaren puolikkaiden yhdistäminen ei ollut ensimmäisellä kerralla onnistunut.

Siltakävely kulutti paljon energiaa, joten oli pikapuoliin päästävä syömään ja juomaan. Tällä kertaa menimme saksalaiseen Munchen-ravintolaan. 

Mahat täynnä tallustelimme hotellia kohti. Lämpötila oli noin 28°.

Tämä Sydneyn kaupungintalo tuli ohitettua montakin kertaa.

Aivan hotellimme lähettyvillä oli puistoalue Hyde Park, jonka laidalla oli St Mary Cathedral.

Korealaisella koululaisryhmällä oli tehtävänä haastatella puistossa vierailevia. Jussi sai kunnian olla yksi heistä. Kysyivät mm. Onko lemmikkejä? Mikä on suosittu urheilulaji kotimaassasi? Miksi eläimet ovat meille tärkeitä?

Hyde Parkin laitamilta kohoaa pilvenpiirtäjät

Kaupungintalo uudestaan

Victorian kauppahalli on valmistunut 1898 (!)

Darling Harbour on hyvin suosittu alue ilta-aikaan ruokailun ja seurustelun merkeissä. 

Myös me menimme sinne pienelle iltapalalle ja jäimme useaan otteesseen katsomaan taitavien katutaiteilijoiden esityksiä.

Pimeyden tultua en saanut hyviä kuvia heistä, mutta nautimme esityksistä.

Miljoonakaupunki ei nuku koskaan. 

Osaakohan sitä hotellin sängyssä nukkuakaan ;)