Hannen ja Jussin matkalaukku: Byron Bay & Blue Mountain

Tiistai 9.1 - torstai 11.1.2018

Näinä kolmena päivänä ajoimme noin tuhat kilometriä. Kävimme surffareiden Byron Bayssä ja tallasimme monia askelmia Blue Mountainin luonnonpuistossa.

Alotetaan taas vanhimmasta päivästä eli tiistaista 9.1. Greenhillsin leirintäalueelta Murwillumbahista.

Aamulla oli liian lämmintä syödä aamiaista auringossa, joten katoimme pöydän varjopaikkaan.

Muistimme hakea vielä puhtaat pyykkimme narulta, ennenkuin jatkoimme matkaa etelää kohti.

Ensin piti kuitenkin tovi tutkailla karttaa reittivalinnalle Byron Bayhin.

Matkan varrella pysähdyimme pieneen kylään Burrinbariin, josta lähetimme muutamat postikortit.

Tässä vaiheessa olimme ylittäneet aikavyöhykkeen ja vuorokaudestamme hävisi yksi tunti. Nyt aikaero Suomeen nähden on +9 tuntia.

Saavuimme itärannikon Byron Bayhyn. Siellä oli ihan eri meininki kuin aiemmissa kohteissamme. Surffareita oli kerääntynyt ympäri maailmaa ja kaupungissa oli rento ja letkeä fiilis. Osa nuorista reppureissaajista keräsi rahaa katumuusikkoina. Herrojen lahjat olivat kuitenkin enemmän surffauksessa.

Olimme hiukan väärää kohderyhmää tänne ja muutenkin vanhempaa saapumiserää, mutta ei se menoa haittaa.

Poikkesimme rannankin tsekkaamassa.

Törmäsimme siellä nuoreen suomalaiseen lapsiperheeseen, jotka ovat kuukauden Australian matkalla.

Tälläisiä kaveruksia tuli vastaan autolle palatessa. Vasen yläkuvan "Keke" oli 12 vuotias. Kuumuuden vuoksi osa turkista oli ajeltu lyhyemmäksi.

Lähdimme keskustasta ajelemaan majakkaa kohden. Siellä olisi mukava istua kahvilassa ihastellen merimaisemia. Emme kuitenkaan löytäneet ainuttakaan vapaata parkkipaikkaa, joten matkaa oli jatkettava.

Syrjemmältä löytyi Hissulle tilaa ja vielä ihan rannan tuntumasta. Jussia ei tarvinnut kahta kertaa yllyttää mereen.

Itse nautin sillä välin hetken auringosta ja ikuistaen muistoja kameraan.

Byron Baystä matkasimme kohti seuraavaan yöpaikkaamme.

Päädyimme Ballinan kaupungin leirintäalueelle.

Hissu sai paikan palmujen alta varjosta.

Tämä leirintäalue oli paras kokemistamme Australian paikoista.

Tältä leirintäalueelta löytyi pore- sekä tavallinen uima-allas.

Lisäksi oli tosi siistit vessat ja suihkut sekä nämä keittiötilat pesualtaineen, josta löytyi uuni, mikro, keraamiset liedet ja jääkaappi.

Kiertelimme tovin leirintäaluetta ja totesimme, että olimme saaneet Hissulle viimeisen paikan. Hyvä, että olitiin ajoissa liikenteessä.

Tälläiset peräkärryteltat ovat hyvin suosittuja täällä Australiassa.

Jatkoimme kävelyä läheiselle asutusalueelle. Talot ja pihat olivat hyvin hoidettuja.

Katselimme kännykästä karttaa ja totesimme rannan olevan kilometrin päässä. Sinne siis töppöstä toisen eteen.

Ranta oli kovin tuulinen.

Näillä juurilla luulisi puun pysyvän myrskyssäkin pystyssä.

Olenko ainut, joka näkee puussa jotain... ;)

Tätä kuvaa varten minun täytyi houkutella Jussia tovi, mutta mitäpä sitä ei mies vaimonsa eteen tee <3

Kokki loihti illalliseksi maittavat hampurilaiset

Emme ehtineet pulahtaa altaaseen.

Tälle päivälle tuli kilometrejä 91 Murwillumbahista Byron Bayn kautta Ballinaan

Keskiviikko 10.1. oli täysin ajopäivä

Pyörähdimme paikallisessa kauppakeskuksessa. Siellä oli nähtävillä söpöjä kotieläimiä.

Jussin jäädessä tekemään työjuttujaan ilmastoidussa kauppakeskuksessa, kiertelin sillä välin liikkeitä.

Kuskin pakolliset päiväunet Hissussa.

Jari Jari ja Vanessa Vanessa viihtyisivät varmasti täällä

Pimeyskin ehti laskeutua ennenkuin olimme määränpäässä Bulgan ilmaisessa matkaparkissa.

Taukojen kera matkasimme Hissulla tänä päivänä yli 12 tuntia. Kilometrejä taitoimme 664.

Ja sitten torstaihin 11.1

Lomalaisilla oli taas kello herättämässä aamu kuudelta. On tää lomailukin rankkaa :)

Mutta meidän oli ehdittävä ajamaan kolmisen tuntia seuraavaan etappiin, jonne liput oli jo ostettu.

Innokkaina sukututkijoina, emme malttaneet kiireestä huolimatta olla käymättä yöpymispaikan vastapäätä olevalla hautausmaalla.

Aamiainenkin syötiin Hissun ollessa liikkeessä.

Voi suloinen Vompatti, kun olit ollut väärässä kohtaan väärään aikaan. Onneksi me emme törmänneet tähän.

Mutta mitä hetken päästä näimmekään. Kaksi kengurua tappeli potkimalla toisiaan ihan tien vieressä. Meidän ohitus häiritsi heitä onneksi sen verran, että siirtyivät metsän reunalle jatkamaan tappeluaan.

Ulkolämpötilakin laski vuoristossa +18°

Tämän päivän pääkohteemme on Sydneystä länteen noin 120 km päässä oleva Scenic Worlds Blue Mountainsin alueella. Täältä löytyy myös suosittu turistikuvauskohde; Three Sisters

Aikanaan eroosio on kuluttanut osan vuoristosta pois, joten alueella on valtaisat korkeuserot.

Vuorien harjanteelta toiselle pääsi liikkumaan tällaisella vaijerihissillä. Tottahan toki testasimme tämänkin vempeleen oikein kahteen kertaan.

Välillä kävelimme sademetsässä. Onneksi oli puolipilvinen keli. Jaksoi hyvin reippailla polkua myöden välillä ylös, väliin alaspäin.

Kuvat eivät anna oikeutta korkeuseroille

Vuorten mureneminen oli havaittavissa lähempääkin

Siinä ne nyt on; Three Sisters. Kolme vierekkäin olevaa kivikasaa ;)

Ja takasin vaijerihissillä lähtöpaikkaan

Sittenpä lasikattoisella vinojunalla rinnettä alas Indiana Jonesin tunnusmusiikin siivin. Oli mahtava kokemus! Musa kruunasi muutaman minuutin matkan.

Jonossa oli erittäin puhelias kamputsealainen munkki. Ensin hän halusi ikuistaa puhelimeensa meistä yhteiskuvan. Niinpä minäkin tein sitten samoin. Hän oli nimeltään Chuck tai jotain sinnepäin. Hän oli ollut jo 15 vuotta buddhalaisena munkkina. Hän jätti itsestään todella positiivisen mielikuvan.

Tämä junarata oli 415 metriä ja suoraa pudotusta 206 metriä. Jyrkin kulma oli 52°

Reitillä on myös 80 metriä pitkä luonnon muovaama tunneli.

Niin kaunista

Sademetsän puut olivat kuin päivänvarjoja

Sademetsän oma taideteos

Alueelta löytyi kolmaskin rinnekulkuväline. Tämä kaapelihissi on Australian suurin. Hyttiin mahtuu 84 ihmistä. Se kulkee 554 metrin matkan alkaen alkaen vuoren päältä ja päättyen sademetsään.

Ja kuten arvaatte, menimme tälläkin pariinkin otteeseen.

Tämän Australian kuuluisan näköalapaikan Three Sisterseistä (kolme kiveä vierekkäin) on avannut Englannin kuningatar Elisabeth helmikuussa 1954.

Meillä hurahti viisi tuntia täällä luonnonpuistossa. Seuraavaksi etsimään yöpaikkaa.

Vapaat leirintäaluepaikat olivatkin sitten kiven alla Blue Mountainissa. Kolmannesta eivät käännyttäneet pois, vaan saatiin paikka, vaikkakin paikka oli sähkötön. Mutta se ei haitannu. Viimenen yö Hissussa tullaan vietettämään Blackheat Glen Tourist Parkissa.