1-vuotishääpäivän viettoa

Keskiviikko 3.1 - torstai 4.1.2018

Ensin ajoa Hissulla, sitten hääpäivän viettoa

Keskiviikkona 3.1. 

Yö meni kuumuudessa pyörien sekä syöttäessä öttiäisiä Gumluunissa Molongle Creek caravan park-leirintäalueella

Yölliset öttiäiset nimittäin tykkäsivät minusta mahottomasti. Olen kauttaaltaan paukutettu kutiaville näppylöille. Ei näytä Histekin syönti riittävän :(

Vähäisistä unista huolimatta, olimme reippaana ajoissa liikenteessä.

Hissun keula kohti Airlie Beachiä

Kuivuus näkyy kaikkialla. Joet ammottavat tyhjänä.

Kauppareissu oli tiedossa. Siispä kurvasimme Airlie Beachillä Hissun ensimmäiseen ruokakauppaan. 

Kuvan erikoislajin banaanit olivat noin 4,5€/kg.

Täällä(kään) ei säästellä muovipusseja. Kassaneiti pakkaa ostokset valmiiksi todella väljästi. Meidän ostoksiin upposi 7 muovikassia, vaikka tuo samainen ostosmäärä olisi Suomessa mahtunut hyvinkin kahteen. Tosin Australiassa muovikassit eivät kestä painoa juuri mitään.

Kauppareisssun jälkeen olikin hyvä mennä syömään 

Lounaamme. Minulla kalaa ja Jussilla lihaa

Ei Suomi-tyttö taida tottua tähän: upeat rannat tyhjinä. 

Mutta syy onkin aina tämä kurja juttu. Veteen ei ole mitään asiaa ilman suojapukua, sillä vedessä on myrkyllisiä meduusoita.

Tämä rakkauslukko pisti hymyilyttämään.....single 🤔😁

Nautitaan nyt näistä keleistä

Airlie Beachilläkin bensa maksoi 0,92€/litra

Yöksi leiriydyimme Airlie beachin leirintäalueelle. 

Jee, tällä leirintäalueella on uima-allaskin. Sinne siis vilvottelemaan.

Paitsi, että vesi oli päivän aikana lämmennyt niin, ettei se vilvoittanut laisinkaan.

Suihkun alla tulikin sitten ravattua useaan otteeseen.

3.1.18 tuli Hissun mittariin lisää kilometrejä 150

Torstai 4.1.2018

Meidän 1-vuotis hääpäivä ja 4-vuotis kihlajaispäiväkin

Yö nukuttiin taas ovet ja ikkunat auki. Itse vetäsin kunnon 10 tunnin unet. Olihan yöllä enää "vain" 27° 

Juuri ennen aamiaista, Jussi yllätti minut lahjalla näin hääpäivän kunniaksi.

Kiitos Rakas ❤

Pian olikin jo hoppu käpötellä leirintäalueen vieressä sijatsevalle lentokentälle, sillä olimme jo Suomesta käsin varanneet 1-vuotis hääpäiväksemme vesitasolennätyksen ison valliriutan ylle. Päivä näyttäisi olevan puolipilvinen, mutta ei haittaa. Ilmaan lähdetään.

Reittimme on keltaisella merkittynä karttaan.

Vesitasolentokone oli Cessna Caravan. Siihen mahtui 10 matkustajaa ja yksi kippari, joka oli tänään Simon.

Tunnelma oli tosi tiivis ja hikinen.

Kippari kaarteli puolelta toiselle, jotta kumpikin puoli koneesta näki riuttoja.

Siinä se nyt on; sydänriutta.

Kippari kertoi ennen lennolle lähtöä hiukan naureskellen, miten paljon ihmisiä tulee ympäri maailmaa katsomaan tätä sydämen muotoista pientä riuttaa.

Mutta meille tämä oli näin hääpäivänä juuri oikea hetki nähdä se.

Ja tässä samainen sydänriutta netistä lainatulla kuvalla.

Seuraavaksi kippari suuntasi vesitasokoneen Whitehaven-rantaa kohden.

Matkalla näimme helikopterin laskeutuneen jollekin aution atollin rannalle ja päivävarjon alla näytti olevan pariskunta romanttisella picknikillä ❤

Nätisti kone laskeutui veden päälle ja kahlasimme loppumatkan rantaan

Maihin päästyämme, kippari kertoi aikataulusta ja jakoi pienet snackpaketit juomien kera.

Saimme kuulla myös, että saarien yli oli viime maaliskuussa pyyhkäissyt sykloni yli. Siksi siellä oli rannoillakin puita pitkin ja poikin 

Tässä vaiheessa Jussi oli jo kuumeisesti pukemassa päällensä henkivakuutusta veteen mentäessä, minun jäädessä rantaviivaa ihmettelemään, koska.....

 Sillä välin piilotin rantahietikkoon veden alle, mutta narulla kiinni juurakkoon Jussille lahjan hääpäivämme kunniaksi.

Jonkin ajan kuluttua vinkkasin Jussin merestä pois kanssani kävelemään rantaviivaa myöden ja vaivihkaa ohjasin hänet kävelemään yllätykseni päältä. 

Jussi huomasikin narun ja alkoi sitä kiskomaan. "Pelkäsin" Jussin tunnistavan sen tai että muistavan vuosien takaa vastaavanlaisen yllärin, mutta onneksi ei. Minä siirryin tässä vaiheessa takaviistoon valokuvaamaan tapahtumaa.

Pikkuhiljaa lahjapussi tuli narun perässä rantahietikosta esiin ja sieltä näkyi kello. Herra oli ihan hoomoilasena ja mietti ääneen,  että se on varmaan jonkun uimarin jemmaama ja hukkaama. Sanoi sitten, että kenellehän kello kuuluu...Juha Eloselle.

Jussi piti uudesta sukelluskellosta kovin. Siinä on myös kunnon päivämääränäyttö, kun entisestä rannekellosta se on " kutistunut" ;) 

Muutaman askelman päästä löytyi lisää yllätyksiä Jussille. Olin salakuljettanut Jussilta rannalle pienen kuoharipullon ja kertis-pikarilasit.

Nostimme maljan ensimmäiselle avioliittovuodelle

Molemmat olivat siis tietämättään toisensa suunnitelmia, ostanut toiselle ranteeseen korun/kellon.

Aika Whitehaven-rannalla oli loppumassa ja siirryimme takas vesitasoon.

Ei ole liikoja tiloja vesitasossa

Bye-bye Whitehaven-ranta.

Onnelliset❤

Laskeutumisen jälkeen Jussin täytyi tovi ihmetellä laskutelineitä.

Illaksi olimme pyytäneet leirintäalueen henkilökuntaa varaamaan meille pöydän jostakin hyvästä ravintolasta. Meidän tarkoitukseen paikaksi valikoitui Hemingways-ravintola Abellin satama-alueelta.

Näkymät olivat ilta-aurinkoon miellyttävät.

Söimme pitkän kaavan mukaan.

Alkuruokana mozzarellalautanen.

Pääruoaksi kalaa, jossa oli muutama simpukka. En ollut koskaan syönyt niitä ja nämähän olivat oikeesti hyviä.

Ja jälkiruoaksi pannacotta

Päivän kruunasi tämä ruokailu, joka oli taivaallisen hyvää ja kaikki annokset olivat silmillekin kauniita

Olimme vielä toisenkin yön samaisessa leirintäalueella. Täällä saimme hyvin pestyä pyykkiäkin.

Täällä Airlie Beachillä olemme nyt.

Kiitos ihanasta päivästä ❤