Hannen ja Jussin matkalaukku: Päivä merellä

Perjantai 5.1 ja lauantai 6.1.2018

Jotta jaksaa/malttaa istua 10 tunnin siirtymää autossa, vietimme ensin edellisen päivän merellä

Perjantai aamuna 5.1.2018 herättiin lintujen valtaisaan konserttoon. Siinä valkoiset kakadut ja vaaleanvihreät undulaatit toimittivat tapahtumia keskenään.

Yön pidimme taaskin ovet selälleen auki.

Leirintäalue oli Flametree Tourist Village Airlie dbeachillä.

Pilvinen, mutta lämmin päivä tulossa.

Ajoimme leirintäalueelta 5 min matkan Port of Airlien satamaan. Sieltä hyppäsimme ison katamaraanin kyytiin koko päivän meriretkelle Whitsunday-islandin ympäristöön.

Kippari hoiti osuutensa loistavasti

Katamaraanilla oli 67 matkustajaa. 3 oli jättänyt tulematta epävakaisen sään vuoksi.

Vaikka suurin osa matkustajista oli nuoria, retki ei onneksi ollut mikään biletyspaatti.

Ensimmäinen etappi oli tunnin snorklausta suojapuku päällä.

Meidät suojapukuset kuljetettiin vähän matkan päähän rantaa kohden.

Siellä mustapukuiset snorklailtiin kuin hain syötit

Harmittavasti vesi oli todella sameaa voimakkaan vuoroveden takia, emmekä nähneet edes näitä kilpikonnia.

Itse tulin ensimmäisten joukossa pois vedestä. Jussi oli viimeseen saakka vedessä.

Vuorovesivirtaus kohisi edessämme.

Koko laivamatkan oli tarjolla virvokkeita ja hedelmiä.

No niin! Nähtiinhän sitten tämäkin kolmio!!!!

Snorklailun jälkeen rantauduttiin Whitsunday-saarelle pariksi tunniksi.

Kävimme ensin tunnetuimmalla näköalatasanteella ihastelemassa Whitehaven Beachin rantoja

Tuolla valkoisella kohdalla kävimme sillä vesitasolentokoneella.

Nyt kun on maisemat käyty ikuistaa kameroihin, voikin suunnata rannalle. Ilma oli kuuma, vaikka taivas oli pilvinen.

Ja suojapuku päälle

Vesi ja hiekka olivat uskomattoman värisiä

Jep, Jussihan se siellä suojapuku päällä

Hiekka oli kuin puuteria.

Jussin oli testattava omatekoisen hiekkatornin lujuutta :)

Oli kyllä tukalan kuuma keli saarella. Voin vain kauhulla ajatella, entäs jos aurinko olisi paistanut pilvettömältä taivaalta.

No, viimein meidät haettiin kumiveneellä saaresta pois. Laivalla alkoikin samantien maittava lounas. Grillistä sai hakea kanaa, kalaa, jauhelihapihveja ja grillimakkaraa.

Ja ruoan päälle oli nokoset otettava. Itse asiassa menin itsekin Jussin kainaloon pötköttää ja nukahdettiin molemmat toviksi kannelle.

Tummia pilviä näkyi edelleen taivaalla

Meripäivän päälle ajoimme jo pimeydenkin laskeuduttua 70km matkaparkkiin. Pimeyden vuoksi jäi kuvakin ottamatta.

Sitten seuraavaan päivään eli loppiainen 6.1.

Meillä oli kello herättämässä kuudelta, koska edessä on todellinen ajopäivä. Katsotaan paljonko kuski jaksaa ajaa.

Aamu puoliseiskalta enään +24°, josta se nopsaan nousi kolmenkymppiin.

Aamiaisenkin söimme auton liikkuessa

Eikä ollut muuta liikennettä näin varhain lauantaiaamuna.

Sokeriruokoviljelmiä näkyy täällä Queenslandin alueella paljon.

Niitä varten on oma 4000 km pitkä kapearaiteinen (61cm) rataverkosto, joita

käytetään ainoastaan sokeriruo'on siirtämiseen pelloilta tehtaalle. Sato on 2-4 metriä korkea kesä- joulukuussa, jolloin se on poimintavalmista.

Tänään ylitimme kymmeniä risteyksiä.

No jopas jotain. Kunnon sadekuuro. Ulkolämpötila laski 6-7° 25:n asteeseen.

Matkalla näki jos jonkinlaista liikennemerkkiä.

Mm. oli tietovisakysymyksiä ja jonkun matkan päästä tuli vastaus. Tämä kuskin hereillä pitämiseksi.

Olimme ajaneet lähes koko matkan Bruce highwaytä, kun kuvassa näkyvävän kysymyksen ohitimme. Jussin vastaus oli Bruce Dickinson (Iron Maidenin laulaja) ja minä vastasin; Bruce Willis (amerikkal. näyttelijä). Kumpikin vastaus meni mönkään. Oikea olisi ollut Henry Bruce, joka on ollut paikallinen työministeri.