Tiistai 18.7.2017
Saimme kutsun Kroatiassa asuvalta perheeltä veneillä heidän kanssa päivän Adrianmerellä. Otimme ilomielin kutsun vastaan. Nero ja Kekekin saivat olla mukana.
Edellisenä iltana Skverin leirintäalueella oli toiselle puolelle meitä tullut kolmen hengen nuoriso-telttaseurue. Toisaalta hyvä, sillä tuolle paikalle yritti monikin asuntoauto ahtautua aiemmin todetakseen, etteivät mahdu. Eräskin vahvasti dieselin savua tupruttanut vanhempi asuntoauto jo asettautui tuolle leirintäalueen viimeiselle paikalle, mutta onneksi lähtivät pois. Ei olisi meillä enää onnistunut istua terassillamme. Niin liki olisimme toisiamme olleet.
Onneksi olemme molemmat hyväunisia, sillä toisen puolen italialainen naapurimme kuorsasi reippaan puoleisesti ainakin alkuillasta, kun olimme vielä hereillä. Ikkunathan molemmissa autoissa oli pidettävä läpi yön kuumuuden takia auki.
Aamiaisen jälkeen reippailimme satamaa kohti, josta siirrymme täällä Kroatiassa asuvan suomalaisperheen veneeseen.
Meitä oltiinkin jo odottamassa sovitussa paikassa Senj'in satamassa. Vene oli vuosia sitten tuotu Saimaalta tälle Adrianmerelle. Päivälle oli luvassa taas yli 30° hellettä, joten loistava päivä viilentää oloa vesillä.
Senj-kaupunki jäi taaksemme
Matka taittui joutuisasti
Veneen liikkuessa Nero istui tai oikeestaan makasi tiukasti sylissäni ja Kekekin oli tosi kiltisti lattialla. Taisivat molemmat pelätä, joten rapsuttelin molempia rauhoittaakseen heitä.
Ensimmäinen etappimme on ns. Kaljusaari (kroatiaksi Goli). Siellä on sijainnut Jugoslavian aikaan vankila, jonne pääsi, jos oli eriävä mielipide Titon politiikasta.
Jugoslavian sotilaat tuhosivat vankilan 1990-luvun alun myllerlyksissä.
Saaren pohjoisosassa ei kasvanut yhtikäs mitään. Siitä pitää huolen Bura-tuuli.
Seuraavaksi suuntasimmekin tuolle saarelle juoma- ja jätskitauolle.
Myös tällä puolen saarta oli nähtävissä tuhottuja Jugoslavian aikaisia sotilaiden huoltorakennuksia.
Lasten ottaessa jäätelöt, me nautiskelimme kylmät juomat.
Sitten jatkoimme veneellä matkaa Rab-saarelle
Täällä kaikki pääsevät uimaan. Rantakin on lapsiystävällinen.
Keke ensimmäisenä rantaa kohti ja se meni oikeesti uimaan. Neroa sai vanhaan malliin taas kantaa eikä se uimaankaan mennyt oma-aloitteesti.
Välillä piti käydä energiaa hakemassa. Ja Nerppa tietty sylissä.
ja jälkiruoaksi kirsikka- ja mansikkapirtelöt
Muu väki vielä jatkoi uimassa oloa, kun me siirryimme varjoon istumaan.
Perheen pienimmäinen oli kova taluttamaan Kekeä ja Neroa.
Oli aika jättää tämä saari ja siirtyä veneeseen.
Vauhti oli niin kovaa, että piti varmistaa pysyykö nuttura mukana ;-)
Nero uskaltautui liikahtamaan Jussinkin syliin.
Toinen uimapaikka oli Krk-saarella lähellä Baskan kylää.
Perinteisesti ensimmäisenä rantauduttua, Keken ja Neron kanssa pikkukierrokselle. Taaskaan ei ollut karvapoikien taluttajista pulaa.
Lapset menivät uimaan, meidän muiden jäädessä tutkimaan ruokalistoja
Saaren erikoisuus ovat lampaat, jotka ovat tottuneet juomaan merivettä. Näin ollen niiden maidosta tehty juustokin maistuu suolaiselta. Tälläinen juusto on Kroatiassa herkkua.
Me emme tällä kertaa päässeet maistelemaan tuota juustoherkkua, vaan tilasimme toisenlaiset paikalliset herkut. Jussille jotain meren ötököitä ja minulle mausteisia jauheliha "sormia".
Paikka oli tosi hieno ja ilta & seura vieläkin parempaa.
Oli upea päivä vesillä
Maissa Senjissä piipahdettiin vielä pikasesti leipomosta hakemassa seuraavalle aamulle sämpylät.
Unimattia ei kauaa tarvinnut leirintäalueella odotella. Seuraavana päivänä jatkammekin matkaa etelämmäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti