Kroatiaa kohti

Sunnuntai 16.7 ja maanantai 17.7.2017

Romanttista soutelua Sloveniassa sekä tallustelua pääkaupungin vanhassa kaupungissa.

Edellisenä iltana Bledin leirintäalueella oli viereemme tullut melkoinen telilaivue Saksasta.

Leirintäalueen edessä olevassa järvessä on keskellä pieni saari. Siellä sijaitsee Taivaaseen astumisen kirkko. Alunperin saarella on ollut muinaisen slaavilaisuskonnon Ziva-kuningattaren temppeli. Kristityt kuitenkin tuhosivat sen ja rakenivat saarelle kirkon 1100-luvulla. Sitä on vuosien aikana paljonkin muokattu.   

Jussi halusi heti aamiaisen jälkeen viedä minut tuolle pienelle saarelle. Matka taittui soutaen, joten vuokrasimme soutuveneen tunniksi heti aamu yhdeksältä. Leirintäalueelta kun on poistuttava yhteentoista mennessä.

Jokseenkin oli jyrkät portaat kirkon mäelle.

Meni mihin aikaan tahansa, minne tahansa, aina on japanilaisia turisteja lauma. Olen useimmiten saanut heidät rajattua kuvista, odottamalla pidemmänkin aikaa sopivaa kuvaushetkeä. Nyt oli sen verran tiukka aikataulu, että tämä herra vai rouva sai tulla kuvaan  ;-)

Legendan mukaan kirkonkelloa soittamalla saa toiveensa toteutumaan. Meillä on jo kaikki tarpeellinen, joten emme kiivenneet torniin. Japanilaisturistit olivatkin paljoa vailla ja kello soikin taukoamatta.

Bled-järvi oli upean värinen

Otin rennosti paluumatkalla romanttiselta soutelulta.

Jussi halusi vielä kerran soutaa saaren ympäri. Mikäs siinä, en pistänyt hanttiin. Kiire tuli kuitenkin veneen palautuksessa. Meni  pari minuuttia yliaikaa  ;-)

Lämpötilat oli hyvin kotoisen normaali kesän lukemia

Karavaani pisti kamat kasaan ja keula kohti Kroatiaa. Vastaantuleva jono Bled-kaupunkiin oli noin viiden kilometrien mittainen. Mihin nuo kaikki yrittävät mahtua suht' pienessä kaupungissa. 

Jonossa oli myös kaksi suomalaista asuntoautoa. Tottakai moikattiin heille, niinkuin kaikille karavaanareille maasta riippumatta. Useimmat nostavat kättä myös takaisin.

Kauniin mallisia taloja Slovenian perheillä, kuin pieniä linnoja.

Reittimme kiemurteli Hotemaze-kylän 

ja rauhallisen Kranj-kaupungin läpi

Hetken päästä näkyi sankka savupatsas  pitkälle

ja jonkun perheen talo olikin pahasti ilmiliekeissä. Pian tulikin vastaan paloauto, mutta palo näytti kyllä niin pahalta, että itse talolle ei ollut enää mitään tehtävissä.

Saavuimme Slovenian pääkaupunkiin Ljubljanaan

Ajettiin jo vanhan kaupungin ohi, kunnes heitettiin uukkari ja muutettiin taas lennosta matkasuunnitelmia.

Möhkö parkkiin ja koirien kera vanhaa kaupunkia kohti. 

Kaunistahan siellä oli. 

Nero äänesti taas jaloillaan ja tahtoi syliin. 

Siellä olisi ollut paljon katseltavaa, mutta tyydyimme tällä erää pikakatselmukseen.

Pysähdyttiin vanhassa kaupungissa kylläkin syömään. Siinä odotellessa annoksiamme, yllättävän paljon kuuli suomea ohikulkijoiden puhuvan.

Keke olisi tahtonut tuonnekin.

Maaseutujen halki ajellessa, ohitimme reippaan kokoisen hevoslauman, noin 40 yksilöä.

Slovenia-Kroatia rajalla kysyttiin sitten lähdön ensimmäisen kerran passeja. Tämä onkin Schengen-raja.

Pian ollaan Kroatiassa. Jihuuuuu!!!

Kroatian puolella talot olivat silminnähden askeettisempia kuin naapurimaassa Sloveniassa.

Yöksi löytyi mukavilla maisemilla oleva puskaparkki Homer-kylän yläpuolelta.

Auringonlasku samaiselta yöpymispaikalta

Yöpaikka Pulan niemimaan lähettyvillä

Sunnuntaille tuli ajokilometrejä noin 180 km Slovenian luoteisosasta halki maan etelää kohden Kroatiaan.

Ja sitten maanantain 17.7 tapahtumiin:

Aamiaisemme aikana tuli kaupungin työntekijät putsaamaan tämän levähdyspaikan siistiksi. Hyvää huolta pitävät paikoista, vaikkakin joku oli spaymaalannu betonikaiteeseen puumerkkinsä. Yön aikana tuuli vielä melkoisesti, vaikkakin Kroatiaa riepotellut Bura-tuuli alkoi jo tyyntyä.

Tässäkin puskaparkissa oli meillä nämä huimat varotuskyltit yön ikkunoissa.

Alle 100 km matka seuraavaan yöpaikkaan mentiin kiemurtelevia pikkuteitä. Tässä juuri moottoritie ylitetty.

Olis tämäkin jäänyt moottoritiellä näkemättä. Nimittäin lammas (vaiko vuohi) seistä nökötti tämän meidät ohittaneen auton takakontissa. Harmikseni en ehtinyt nopeammin ottaa kuvaa päkäpäästä takalasissa.

Kun välttelee moottoriteitä, reitti kulkee Adrianmeren rantaviivaa myötäillen. Onhan nämä maisemat monin verroin miellyttävämmät kuin betoniset vallit molemmin puolin teitä.

Ihania pikkupoukamia matkan varrelta

Lämpötila kohosi julmetusti noin 70 kilometrin matkalla. Täällä on helle!

Seuraava yö täällä Camping Skverissä Senj'n kaupungissa

Leirintäalue ylempää kuvattuna

Ja sama mereltä päin 

Paikat olivat kahdessa rivistössä. Ylimääräistä liikkumatilaa ei ollut.

Vihdoin omalla paikalla

Paikat oli kyllä jäätävän pienet eikä turvamääräyksistä tietoakaan. Tässäkin meidän italialainen naapuri ei saanut ikkunaansa kokonaan auki, kun muuten olisi "lasit" hinkanneet yhteen!

Oltiin lähdössä kylille illaksi syömään koirat matkassa, niin eikös Keke vetässy hiukan löysän puoleiset tahnat. Ei auttanut kuin palata asuntoautolle ja käyttää jätkä suihkun kautta. 

Uus yritys kylille lähtöön onnistui paremmin.

Ihan muutaman askeleen päässä leirintäalueesta oli Senj-kaupungin keskusta

Keke olisi mennyt jokaisesta ovesta sisään.

On se niin huoletonta liikkua täällä koirien kanssa, kun ne saa ottaa melkeinpä mihin vaan mukaan.

Kalaa teki mieli, joten tarjoilijan suosituksesta otimme kalalautasen puoliksi. 

Karvapojat odotti kiltisti vieressä. Oma vesikuppi ja vesi aina matkassa.

Ajokilometrejä tuli maanantaille 17.7.2017 vain 70.