Luolasta linnaan Sloveniassa

Torstai 13.7.2017

Tälle päivälle käynnit Slovenian syvällä maanuumenissa ja satulinnassa 

Aamu valkeni Postojnskan luolan parkkialueella Sloveniassa. Tämä on matkailuautoille tarkoitettu alue, jossa pientä korvausta vastaan saa autoon sähköt ja vesiä ym. Jussi oli edellisenä iltana netin kautta varannut meille maailmankuuluun luolaan ensimmäisen klo 9.00 alkavan kierroksen. Ajattelimme, että silloin olisi koirillekin helpoin olla viilentimen alla asuntoautossa.

Postojnska Jama on maailman suurimpia yleisölle avoimia tippukiviluolia, odotimme kierrosta innolla. Netistä olimme etukäteen tutkineet, että lämmintä päälle ja hyvät kengät. Luolassa on ympäri vuoden n. 10 astetta lämmintä ja kävelytiet ovat kosteita ja liukkaita. Siispä pitkät hihat ja lahkeet päälle ja kevyt toppatakki mukaan ja menoksi.

Matka alkoi tällaisella hassulla junalla. Oppaat olivat ensin jakaneet meidät eli kieliryhmiin ja jokaisella oli oma junansa. Meidän englanninkielinen ryhmämme oli kaikkein isoin, varmaan nelisenkymmentä ihmistä.

Junamatka oli pari kilometriä pitkä ja kesti runsaan kymmenen minuuttia. Jo pelkästään tämän junareissun takia kannattaa luolaan mennä. Luolasto oli hienosti valaistu, välillä pieniä kammioita, jotka yhtäkkiä laajenivat isoiksi onkaloiksi. Joka puolella roikkui tippukiviä. Ihan uskomaton näky.

Nyt seuraa Wikipedian tietopläjäys:

"Tippukivi on puikkomainen muodostuma kalkkikiviainesta. Erityisen tippukiviluolan kattoon syntyneistä puikkomaisista muodostumista käytetään nimitystä stalaktiitti, kun taas niiden alapuolelle luolan pohjalle muodostuvista pylväistä käytetään nimitystä stalagmiitti. Stalagmiitti voi lopulta kasvaa kiinni stalaktiittiin, joten niistä voi muodostua yhtenäinen kivipylväs. Tippukivien muodostuminen voi kestää tuhansia vuosia ja ne voivat kasvaa jopa 20-metrisiksi."

Tuon yllämainitun tiedon lisäksi oppaamme Stanislaw tiesi kertoa, etää tippukivi kasvaa 1 mm 10-20 vuodessa. Hidasta puuhaa.

Luolat ovat alunperin syntyneet veden virtauksista kallion halkeamisesta ja eroosio on kasvattanut luolat isommiksi. Luolastossa on edelleen joki, se on tosin kymmeniä metrejä alempana omassa luolastossaan. Se virtaa tonavaan ja sieltä aikanaan Mustalle merelle.

Junasta jalkauduimme kävelyreitille, joka oli n. 1.2. km pitkä. Matkalla näimme mm. näitä verhomaisia stalaktiittejä.

Junineen päivineen tämä luola oli kuin jostain Indiana Jonesin leffasta.

Tämän sillan ovat rakentaneet venäläiset sotavangit ensimmäisen maailmansaodan aikana.

Toisen maailmansiodan aikana saksalaiset pitivät luolastoa mm. polttoainevarastona.

Nämä kaksi stalagmiittiä ovat luolaston kuuluisimmat veljekset. Näkyvät joka postikortissa jne.

Tulimme junalla hiukan eri reittiä takaisin maan pinnalle. Luolan päällähän oli korkeimmillaan 120 m kalliota.

Palatessamme maanpinnalle, ulkona odotti kaunis keli.

Keitimme potut ja tehtiin makkarakastiketta (aika suomalaista :-) ). Sen jälkeen leiri kasaan ja menoksi. Seuraava kohde oli muutaman kilometrin päässä oleva Predjaman linna.

Tämä linna oli varsin mielenkiintoinen ilmestys. Se on rakennettu suoraan tippukiviluolan suuaukolle. Välillä on vaikea sanoa, missä linna loppuu ja luola alkaa.

Linnaa on alettu rakentamaan todennäköisesti jo 1100-luvulla. Ensimmäiset kirjalliset merkinnät siitä lyöytyvät vuodelta 1274. Linnalla on ollut historian vaiheissa lukuisia hallitsijoita, mutta kaikki ovat hyödyntäneet linnan luolastoa. Esim. vihollisen piirittäessä linnaa, oli luolastoja pitkin mahdollista luikkia vuoren toiselle puolelle hakemaan ruokaa ja aseistusta. Lisäksi luolan sisälle oli rakennettu oma luolan katon läpi tihkuvan veden talteenottosysteemi. Sitä piirittävän vihollisen oli mahdotonta myrkyttää, kuten joskus tehtiin, kun linnoitukseen virtasi joki tai puro.

Tässä ei puhuta kännykkään, vaan kuunnellaan audioesitystä linnasta. Kaikilla roikkuu pieni nauhuri kaulasta ja sinne tökittiin linnan seinällä kohteen vieressä oleva numero, kätevää.

Linnassa oli oma kidutushuone. Varmasti noilla vehkeillä irtosi mikä tahansa todistus.

Paikalla oli minun lisäkseni muitakin.

Näistä luukuista pudotettiin hyökkäävän vihollisen päälle kiviä tai kiehuvaa öljyä.

Linnan vintillä oli tykit ja asehuoneet sekä palvelusväen majoituksia.

Linna oli kostea ja kolea. Ainoastaan keittiössä ja yhdessä makuuhuoneessa oli takka. Avotulta vältettiin tulipalovaaran takia. Kyökissä oli myös oikea lavuaari, jossa Jussi virtuaalipesi käsiään.

Tästä pääsi yhdelle tähystysluukulle linnan yläpuolelle.

Ja tästä mentiin linnan luola-osaan. Turistit pääsivät vain suuakolle, mutta erillistä korvausta vastaan olis päässyt myös pidemmälle.

Luolan sisälle oli rakennettu oma luolan katon läpi tihkuvan veden talteenottosysteemi. Sitä piirittävän vihollisen oli mahdotonta myrkyttää, kuten joskus tehtiin, kun linnoitukseen virtasi joki tai puro.

Sen aikaiset safetyboxit oli verhojen takana. Jussi seisoo yhden sellaisen edessä.

Jussi halusi välttämättä ottaa tämän kuvan.

Muhkeat maisemat laaksoon.

Emme olleet etukäteen miettineet yöpaikkaa. Päätettiin sitten huristella menomatkalla näkemäämme paikkaan, jossa sai ilmaiseksi majailla viereisen majatalon pihalla. Hyvin nukuttiin.

Ajoa ei tälle päivlle tullut kuin 38 km