Sunnuntai 23.12 - keskiviikko 26.12.2018
Reissulaisten puuhasteluja Peniscolassa
Vietimme joulun ajan Eden-leirintäalueella Peniscolassa.
Koirien aamulenkitykset ovat hoituneet ympäristössä joka aamu ihaillen taivaan värejä auringon noustessa. Taustalla Peniscolan linnake.
Kylän nimen omituista alkuperää kyselimme täällä useamman talven (jopa 14) olleilta. Harmillisesti kukaan ei siitä tiennyt mitään.
Aamun lämpötilat ovat olleet himpun vajaa +10° ja päiväksi lämpöä olemme saaneet +15 - 17°, joka tosin suojaisassa auringossa tuntuu lämmittävän yllättävän paljon.
Heti alkuun sunnuntaina 23.12. kaivoimme Sussuksi nimetyn kevytmoottoripyörämme Kartsan takapoksista. Pääsemme sitä nyt ensimmäisen kerran kunnolla testaamaan. Sehän hankittiin tätä reissua varten, mutta kivahan sillä on kesällä sitten töihinkin kaksistaan päristellä.
Kartsa sai kivan paikan Edenistä (nro 93).
Mutta emmehän me paikoillaan malttaneet olla, vaan samantien oli lähettävä Sussulla tutkimaan lähistön linnaketta.
Lämpö tuntui hyvin kesäiseltä. Osa leirintäalueen väestä käveli shortsit ja T-paita päällä.
Peniscolan linnake on temppeliritareiden rakentama ristiretkien aikana vuosina 1294 - 1307.
1400-luvulla linnakkeessa asusteli paavi Benedict XIII, paremmin tunnettuna nimellä Papa Luna.
Tänä päivänäkin kadun nimissäkin näkyi "Papa Luna"- eri muodoissa.
Kipusimme linnakkeen kattotasanteelle, josta avautuivat näkymät Peniscolaan lähikylineen.
Nälkäkin alkoi tulla ja valitsimme linnoitusalueelta kivan aurinkoisen terassiravintolan. Kovin moni ravintola ei ole näin sesongin ulkopuolella auki. Tämäkin paikka oli supistanut istumapaikkoja yli puolella ja henkilökuntaa oli yksi tarjoilija ja keittiössä toinen.
En tiedä olisko pitänyt itkeä vai nauraa lohi-annokseni vihdoinkin 1h20min odottelun jälkeen valmistuttua. Tarjoilija oli ihan sekasin koko asiakastilauksista. Osa asiakkaista ei jaksanut odottaa vaan lähtivät toisaalle syömään.
Minä nautin odottaessa vihdoinkin auringosta.
Päivän päätteeksi lähdimme Sussun kyydillä etsimään geokätköjä. Kävimme neljässä paikassa, joista puolet löysimme. Rantakadun viheriköstä etsimme pitkäänkin Jussin "hyvin huomaamattomasti" siellä kypärä päässä röhnöttäen pensaikossa.
Aurinko alkoi jo laskeutumaan, joten etsimiset oli lopetettava tältä päivältä.
Peniscola sijaitsee Barcelonan ja Valencian välissä.
Jouluaatto 24.12.2018
Sitä tuli itsellekin ihan kiirus ehtiä rannalle koirien aamulenkityksellä katsomaan auringonnousua. Kekekään ei voinut vastustaa intohimoaan kaivaa hiekkaan tunnelia Kiinaan.
Meriveden lämpötila oli +11°
Osa leirintäalueen suomalaisista kävivät joka aamu siellä uimassa.
Sillä välin, kun Jussi lähti Sussulla ajelemaan naapurikylään hankkimaan siihen takapoksia, minä leivoin Kartsassa joulutorttuja joulupöytäämme samalla nettiradiosta kuunnellen joululauluja.
Jouluaattona lämpötila nousi suojaisassa paikassa Suomen kesän lukemiin. Oli upea keli ja fiilis huikea!
Leirintäalueella oli hyvin rauhallinen tunnelma. Alueen karavaanarit ovat suomalaisten lisäksi Ruotsista, Norjasta, Saksasta, Itävallasta, Ranskasta, Hollannista sekä muutama espanjalainen.
Me nautiskelimme kaikessa rauhassa Kartsan vieressä ulkosalla (Jussilla shortsit) jouluruoat, jotka olimme Suomesta tuoneet mukanamme. Päivä oli ihanan rauhallinen ja stressitön.
Pikkupäikkärit hoituivat myös ulkosalla
Päivän aikana otimme muutaman niin jouluisen kuvan kuin vaan Espanjassa kykenimme.
Joulupukki ei ollut unohtanut meitäkään.
Päivän päätteeksi lähdimme sulattelemaan kinkkuja kävelemällä karvapoikien kera parin kilometrin päähän keskustaan. Ilma oli jo viilennyt kovastikin sitten päivän lämpötiloista.
Joulupäivä 25.12.18
Yöllinen kaste on runsasta.
Joulupäivälle oli suunnitelmissa Jussilla tiukka työpäivä ja me muut ajateltiin vieläkin sulatella rennosti joulukinkkua.
Jussi pisti toimistonsa ulos pystyyn, mutta jokin kumma valoilmiö kovin häikäisi. Vaihtoi kolme kertaa paikkaakin ja parin tunnin jälkeen luovutti todeten, ettei hänen ole mitään "järkeä" päivänvalon aikaan tehdä töitä. Hän jatkaa niitä illalla pimeän tultua sisällä Kartsassa.
Joten suunnitelmiin tuli äkkimuutos.
Hyppäsimme Sussun kyytiin ja painelimme sillä lähistön vuorelle. Sieltä olikin hyvät näkymät Peniscokan linnalleellekin.
Vuorella oli hyvinkin hiljaista asuinaluetta, joten uskalsin harjoitella skootterilla ajoa.
Eikähän ilman geokätköjen etsimistä voinut täältäkään poistua.
Uusi harrastuksemme on halpaa lystiä.
Huoltoasemalta lähti mukaan valkoviinipullokin illan juustojen kyytipojaksi.
Espanjassa joulupukki tulee vasta joulupäivän iltana. Menimme keskustaan 10 hengen suomalaisen voimin katsomaan Joulupukki-kulkuetta, jonne itse jp saapui paikallisittain veneellä. Pukki kapusi hevoskärryjen kyytiin. Kulkueen edessä paikuttivat rumpalipojat rumpuja pillipiiparin puhallessa pilliin, joka ei ollut kovin miellyttävän kuuloista.
Joulupukki heitteli kärrystä karamellejä, joita pikkulapset sinkoili maasta noutamaan. Kulkue päättyi kaupungintalolle, jossa joulupukki jakoi vanhempien ennakkoon sinne viemät lahjat lapsilleen.
Espanjalaisittain Feliz Navidad
Keskiviikko 26.12.2018
Leirintäalueen aidan toisella puolen on valtava luonnonsuojelualue, jonne koirat on ohjeistettu tekemään tarpeensa. Varsinkin Nero osaa suunnistaa sinne vauhdilla ja samoiten HETI tarpeittensa jälkeen tahtoo Kartsaan takaisin.
Ensimmäisenä päivänä ihmettelin, miksi ihmeessä ei respasta kerrottu tästä lähempänä olleesta koirapuistosta. Käytin kiltisti pojat tässä aitauksessa muutaman kerran pissillä, kunnes tajusin, että tämähän on petangue-kenttä !!! Että näin ;)
Kertaakaan ei olla nähty siinä mitään elämää, joten toivon poikien pissojen ehtivän haihtua, kunnes kenttä otetaan talven jäljiltä käyttöön. Hyvä minä!!! Kyllä vieläkin hävettää!
Täällä Edenin leirintäalueella on uima-allasosasto, mutta näin talvella se ei ole käytettävissä. Samoiten suurin osa Peniscolan kaupoista ovat suljettuina. Tämä kylä on kesäaikaan espanjalaisten suosittu lomanviettopaikka.
Kesällä lehtipuut varjostavat varmasti mukavasti jokaisen leirintäalueen omaa piha-aluetta.
Kartsa ei mahtunut suorana loossiin, vaan piti jättää vinosti. Sekös alkuun harmitti insinööriä ;)
Molemmat koirat ovat näissä pienissä tiloissa ollessa paljon kihnumpia minuun kuin kotona.
Tosin en kotonakaan pääse salaa Nerolta menemään vessaan.
Näin tapaninpäivänähän perinteisesti ajellaan.
Me saimme leirintäalueen suomalaisilta vinkin lähistön vuorella olevasta luostarista, joten suuntasimme tapaninpäivö ajelumme Sussulla sinne.
Jalkauduimme luostarin kohdalla. Kävelimme pienen matkaa polkua ylöspäin todetaksemme, miten upeat vaellusmaastot täältäkin löytyisi. Tälläkertaa jätimme sen seuraavalle kerralle.
Mutta pian olimmekin jo rannalla geokätköjä etsimässä ;) Ollaan kyllä ihan hurahdettu tähän harrastukseen. Pikkuhiljaa alkaa silmäkin hahmottamaan kätköt ilman isompaa etsimistä, tai sitten vaan me valitsemme ne helpoimmat geokätköt ;)
Tällekin paikalle ei päässyt kuin jalkasin välillä hyppelehtien rannan kivikossa. Hienossa paikassa oli tämäkin piilo.
Päivän päätteeksi tiskit sekä pyykkausta.
Koirille löytyy oma pesuallas vaatteiden ja tiskienpesualtaiden jatkeena.
Oli aika pakata Sussu Kartsan kyytiin, sillä karavaani jatkaa kulkuaan torstaina rannikkoa myöden alaspäin.
Joulunpyhät on taputeltu ja matkamme jatkuu
Katsotaan, minne saakka torstaina ajellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti