Hannen ja Jussin matkalaukku: Stavangerista Arendaliin

Keskiviikko 29.8 - torstai 30.8.2018
Stavangeriin tutustumista sekä eteläisen rannikkotien nähtävyydet

Heräsimme keskiviikko-aamuna puskaparkista Kjeragin vuoristosta kellon soittoon kuudelta ehtiäksemme 120 kilometrin päähän Stavangeriin Jussin työpäiväksi messuille. Ulkona oli +7° ja saksalaiset naapurit nukkuivat Twingossa. Toivottavasti heillä oli kunnon untuvamakuupussit. Itse nautimme Möhkössä lattialämmityksestä.

Juuri kun nyt olisi kiire, onnistuikin lauma lampaita eteemme. Siinä ei auta torven soitto. Olin jo menossa kävellen ajamaan ne pois tieltämme, kun älysivät mennä sen verran sivuun, että pääsimme niiden ohi.

Ehdimme ajoissa Stavangerin Mosvangenin leirintäalueelle ja saimme meille mieluisan reunapaikan.

Täältä on Jussilla vain kilometrin matka messualueelle.

Jussi hoiti kiireellä suihkun kautta vaatteiden vaihdon ja lähti messuille päiväksi. Minä jäin koirien kanssa Möhköön.

Pian keli muuttui hyvinkin sateiseksi. Sehän ei Norjassa ole mitään outoa. Niinpä otin mallia Kekestä & Nerosta ja otin päivän rennosti. Olin suunnitellut lähteväni kävellen käymään Stavangerin keskustassa, mutta kukapa tuonne kaatosateeseen vapaaehtosesti tahtoo mennä.

Toisaalta edellisen päivän vaellukselta toinen polveni äityi, ettei sillä kärsi kävellä. Polvi on turvonnut ja se ei itseasiassa edes taivu. Sisällä tuntuu kuin olisi nestettä. Onneksi oli tulehduskipulääkkeitä mukana, niin sain lääkekuurin heti aloitettua.

Jussi jatkoi vielä messupäivänsä päätteeksi töitä Möhkössä.

Keskiviikkona 29.8.18 tuli ajettua 120km

Torstai 30.8.2018

Matka etenee Stavangerin leirintäalueelta eteläistä rannikkoa myöden. Ennen lähtöä karavaanarin perustyhjennykset ja täytöt.

Kelin ollessa kaunis, vaikkakin vilakka, ajattelimme poiketa Stavangerin keskustaan.

Matkalla kaverilla näytti olevan kuuma +12° lämmöissä.

Stavangerin liikkeet vasta availivat oviaan. Toisaalta meille riitti pieni hetki kävellä rauhallisilla kujilla.

Näitä peikkoja näkyi joka liikkeessä. Ne ovatkin Norjan kansallistaruhahmoja.

Stavangerin entinen palotorni vuodelta 1850.

Näkymää Stavangerin vanhaan kaupunkiin.

Kyllä tämä Kanelsnurren houkuttili pullakaville mahtavalla näyteikkunallaan. Otettiin mukaankin toiset kanelipullat. Oli hyviä!

Näistä ei pääse eroon kaupungillakaan :D

Lähdimme kaupungilta Möhköllä liikenteeseen ja ensimmäinen kohteemme Stavagerin eteläosassa oli "Miekat kivessä".

Tällä alueella oli vuonna 872 Norjan ensimmäinen kuningas Harald Kaunotukka (850-933) yhdistänyt Norjan yhdeksi valtioksi.

Katsoin ensin näiden olevan jonkin sortin kuntoilulaitteita. Lähemmin tutkiskeltua, tämä olikin polkupyörän tee-se-itse korjauspiste.

Tämä paikka löytyy miekkojen parkkipaikalta.

Löysimme norjalaisesta matkailuesitteestä vinkin tästä maisematiestä nimeltään Jaeren. Lehtinen lupasi laajaa horisonttia ja loppumatonta merta. Ja piti paikkaansa.

Sukututkijoina pitihän meidän pyörähtää maisematien varrella olevassa Varhaugin vanhalla hautausmaalla. Se on ensimmäisiä kristillisiä hautausmaita Norjassa, jonne tiedetään haudattu jo 1200-luvulla.

Tälle Jaeren-maisemareitin varrelle osui myös nämä "Hitlerin hampaat". Ne ovat saksalaisten pakkotyönä norjalaisilla teetättämiä panssariesteitä.

Matka jatkui kohti Jössingfjordin vuonoa. Tätä saksalaisten hallitsemaaa vuonoa pommitettiin rankasti toisen maailmansodan lopulla ja silloin paikalla menehtyi neljä lentäjää Uudesta Seelannista. Heille oli kalliolle pystytetty muistomerkki. Kaukaa tulleet pilotit lensivät Englannin ilmavoimien rivissä.

Alhaalla Jössingfjordin vuonossa oli Helleren. Se on kallionkielekkeen alle rakennettuja taloja 1800-luvulta.

Talojen kattoja ei oltu tehty vesitiiviiksi, koska kallionkieleke hoiti katon virkaa.

Taloihin sai tutustua sisältäkin päin. Punaiseen taloon oli rajoitus max.5hlö kerralla. Enkä yhtään ihmettele. Lattia näytti aika arvelluttavalta, mutta rohkenimme mennä sisään. Raapustimme nimemme siellä olleeseen vieraskirjaan.