Puola

Torstai 2.8 ja perjantai 3.8.2018 

Auschwitz ja Schindler sekä Sandomierz

Ke-to yöksi olimme valmiiksi tulleet yöparkkiin aamua varten Auschwitziin karavaanareiden sähköpaikoille.

Päivästä on taas tulossa lämmin, eikä koiria voi ottaa Auschwitziin mukaan. Onneksi Möhkössä on se ilmastointi.

Auschwitz aukeaa kello 7.30.  Olimme kutakuinkin silloin siellä ja jonot olivat jo mukavat. Kiltisti menimme jonon päähän, kunnen henkilökunta tuli kyselemään, onko jonossa omatoimimatkailijoita? Hän antoi meille kuittikopiot (ilmainen sisäänpääsy)  ja pääsimme koko jonon ohi seuraavaan jonoon, joka oli turvatarkastus. Ensimmäinen jono oli ryhmämatkalaisille.

 Käsilaukku ei saanut ylittää 20 x 30 mittoja ja virkailija sai venyttämällä kangaslaukustani hieman isomman. Eipä auttanut kuin lähteä viemään käsilaukku ulkopuolella olevaan säilytykseen. 

Minä jäin odottamaan turvatarkastuksen jälkeen Jussia, joka lähti viemään laukkuani jonnekin. Säilytys maksoi 4 zlt (noin 1€) eikä meillä ollut vielä lantin lanttia zlotyä, kun olimme vasta yömyöhään tulleet Puolan puolelle.

Jussi oli joutunut menemään jonkin matkan päähän seinästä nostamaan ensin paikallista käteistä. Lopulta olimme molemmat turvatarkastuspisteen ohi päässeet ja valmiina omatoimiseen kiertelyyn Auschwitzissä.

Auschwitzin tunnettu pääportti.

(Muutin ottamani kuvia mustavalkoiseksi)

Tässä kohtaa pääportin läheisyydessä soitti vankienorkesteri marssimusiikkia toisille vangeille heidän marssiessa ryhmänä portista sisään ja ulos työleireille.

Vartiotorni oli neljän piikkilanka-aidan toisella puolen.

Onnekkaimmat vangit pääsivät käyttämään näitä, mutta suurimmalla osalla oli vain paljut käytössä. 

Perällä  teloitusseinä

Alunperin Neuvostoliiton vankien itselleen rakentamat vankilatalot muutettiin myöhemmin keskitysleirin käyttöön.

Museon näyttelytiloissa oli nähtävillä useiden maiden juutalaisten surullisesta kohtalosta.

Jokainen keskitysleirille joutunut sai tuoda tullessaan 25 kiloa henkilökohtaista tavaraa. Leirillä kuitenkin saksalaiset ottivat kaikki tavarat haltuunsa.

Jokainen oli määrätty kirjoittamaan nimensä laukun päälle, mutta kaikki oli turhaa....

Keskitysleiriltä kerättyjä kenkiäkin oli näytteillä valtavat määrät

Myös proteeseja

Sekä harjoja että astioita

Vasemman puoleinen pelastautunut 31-vuotias  puolalainen nainen oli keskitysleirille mennessä painanut 75 kg ja pois päästessä painoa oli jäljellä vain 25 kg. 

Heräsi mielenkiinto, olisiko hänelle tullut vielä jälkikasvua....

Auschwitz ykkösen nähtyämme olikin kiirus koirien luokse. Möhkössä olikin  sopivan viileää.

Viime vuonna käymässämme Auschwitz kakkosessa/Birkenau kosketti minua enemmän. 

Matka jatkui 70 km päähän Krakovan ilmailumuseoon. 

Minä jäin koirien kanssa siksi aikaa Möhköön. Sain sillävälin videopuhelun pikkukippariltakin, joten aikani meni nopeasti.

Ilmailumuseosta siirryimme noin 6 km päähän seuraavaan kohteeseen Krakovassa. Matkalla kuvailin ympäristöä. 

Alkuillaksi meillä oli liput ennakkoon varattuna Schindlerin emalitehdasmuseoon. Tännehän meidän piti mennä jo menomatkalla, mutta silloin emme saaneet tänne lippuja.

Oskar Schindler 28.4.1908 - 9.10.1974

Näyttely kertoi pitkälti Krakovan historiasta sodan ajalta vuosilta 1939-1945

On ollut julmaa....

Juutalaisilta oli ratikoihin meno kielletty.

Näytteillä oli myös saksalaisten juutalaisilta keräämiä henkilökohtaisia tavaroita.

Näyttelytiloista löytyi odottamani Schindlerin työpöytä. Katsoimme kotona vähän ennen reissuun lähtöä Schinderin lista-leffan, jonka innoittamana kävimme täällä paikan päällä.

Yöpaikaksi etsimme Krakovan läheltä puskaparkin, jonka löysimme taaskin Park4Night-sovelluksen kautta.

Torstaina 2.8 tuli ajettua vain 88km

Perjantai 3.8.

Aamulla ulos ikkunasta katsottuani, näkyvyys oli olematon. Keken ja Neron aamulenkityksellä ei hihnan päähän nähnyt ollenkaan. Sumu oli vallannut meidät, mutta parissa tunnissa keli oli muuttunut jo kesän helteiseksi. 

Päivän ajoksi oli suunnitteilla ajaa tästä Krakovan yöpaikkamme läheltä 300 kilometrin päähän Lubliniin. Mutta mitenkäs kävi.....

Polaniec-kylän markkinat, jonne pyörähdettiin ex-temporena melkein ohi ajettaessa. 

Mukaan lähti mm. yksilevyinen sähköliesi Möhkön ulkokäyttöön sekä paikallismummon keräämiä mustikoita

Matkasimme Puolassa Lublinia kohti, kun sain päähäni päästä käymään paikallisessa puutarhamyymälässä. Googlen avulla poikkesimme reitiltä sivummalle Sandomierszin kaupunkiin. Pyörin tovin puutarhalla mitään mieleistä sieltä kuitenkaan löytämättä. Jussi oli sillä välin Möhkössä koirien kanssa odottaessa etsinyt netistä tämän kylän eläinlääkäreitä, sillä ennen Suomeen paluuta on koirat käytettävä eläintohtorilla matolääkkeet antamassa ja saada leimat toimenpiteestä niiden passeihin.

Paikaksi valikoitui hyvän parkkialueen vuoksi Vera-niminen eläinlääkäri. Paikka oli pieni ja siisti. Meidät otettiin ystävällisesti vastaan ilman ajanvarausta ja asiat hoituivat hyvin. Laskua kysyessämme, lääkäri sanoi, ettei hän veloita mitään, koska meillä oli omat lääkkeetkin mukana. 

Eläintohtorille mennessä ajoimme Sandomierzin kauniin vanhan kaupungin vierestä. Päätimmepä etsiä Möhkölle parkkiruutu sen lähettyviltä ja mennä koirien kanssa jonnekin sinne syömään. Toisin kävi. Ainuttakaan vapaata parkkipaikkaa ei löytynyt.

Niinpä suuntasimme vanhan kaupungin kupeessa olevaan Camping Browarnyyn ja päätimmekin jäädä tänne seuraksi yöksi. Päivän ajotavoitteesta jäi 100km pois, joten seuraavana päivänä tuon verran enemmän tulee ajoa.

Kellon ollessa vasta alkuiltapäivä, saimme kivan paikan luumupuiden vierestä.

Kun Möhkö oli asettautunut omalle paikalle ja koirat lenkitetty, lähdimme kapuamaan leirintäalueelta portaita ylös vanhaan kaupunkiin. Nälkä oli jo aikamoinen, joten suunta syömään vihdoinkin. Löysimme kivan aukion laidalla olevan terassiravintolan, jossa molemmat otimme kanaa luumupedillä. Oli hyvää eikä ollut hinnalla pilattu annos, 5€.

Jälkiruoaksi tilattiin vielä omanapiirakkaa jäätelöllä.

Siinä ruokaillessa kiinnitimme huomion sähköautoihin, joilla turisteja kärrättiin ympäri vanhaa kaupunkia.

No ilman muuta mekin otimme tälläisen opastetun ajokierroksen seuraavaksi. Se kesti noin 40 minuuttia ja maksoi alle 6€/hlö.

Nuori hyvin englantia puhuva oppaamme ajoi samalla itse ja esitteli Sandomierzin ympäristöä. 

Ensimmäisenä nykyinen kaupungintalo. Rakennus on alunperin ollut vain tuo vaaleatorni. Sitä on myöhemmin laajennettu, jonka vuoksi ovat eriparia.

Keskusaukiolta löytyy kaupungin vanhin kaivo 1100-luvulta. Nykyisin kaivo on vain koristeena.

Sandomierz-linna on ollut joskus neljä kertaa isompi, mutta ruotsalaiset tuhosivat sitä sodassa vuonna 1655. Todennäköisesti mukana on ollut suomalaisiakin tihutöissä. 

Linnassa on asunut milloin minkäkin uskottavan nimisiä prinssejä mm. Bolestaw vinosuu, Bolestaw kiharatukka, Casmir oikeamielinen ja Bolestaw ujo.

Oppaamme näytti silminnähden rakastavan työtään.

Tämä ns. neulasilmänportti on tarkoituksella tehty aikoinaan niin kapeaksi, että siitä mahtui kerralla vain yksi hevonen kulkemaan.

Polun tilalle on myöhemmin tehty portaat.

Opatowska-portti vanhaan kaupunkiin, jonka ylle sai maksua vastaan kiivetä. Portti on ainut neljästä säilynyt. Ruotsalaiset tuhosivat kolme muuta 1655-luvun sodassa.

Sieltä näkyi kauas Sandomierzin ylle.

Jos äsken olimme korkealla, seuraavaksi voisimme mennä maanalaisia tunneleita tutkimaan.

Sandomierzin vanhan kaupungin alle on vuosisatojen aikana rakennettu pitkiä tunneliverkostoja.Nykyään niitä on jäljellä puolisen kilometriä. 

Lähdimme opastetulle kierrokselle mukaan, kun ilman sitä luolastoon ei ollut asiaa.

Tosin oppaan kieli oli puola, joten ymmärrys nolla. Nyökkäilimme ja nauroimme seurueen mukana ymmärtämättä mistään mitään. Hauskaa meillä oli!

Tälläistäkin siellä luolastossa oli. Mietimme, olisiko tuoli Ikeasta ;)

Oli aika palata Keken ja Neron luokse lähistön leirintäalueelle. Pojat ottivat  meidät iloiten vastaan hännät heiluen ja rapsituksia kerjäten.

Perjantaille tuli ajoa 200 km

Viehättävä Sandomiersz-kaupunki sijaitsee täällä: 

Tuleva viikonloppu onkin pelkkää ajoa pohjoista kohti.