Kroatiasta Sloveniaan

Sunnuntai 29.7 - maanantai 30.7.2018

Sunnuntai olikin viimeinen päivä Trogirin leirintäalueella. Maanantaina olimme jo kuvan satumaisessa Sloveniassa.

Sunnuntaina 29.7. ennen aamiaista, siirsimme Möhkön puolalaisen ukonkörilään Audin vierestä leirintäalueen toisesta reunasta vapautuneeseen paikkaan. Tässä vietämme yhden yön.

Nimestä huolimatta tämä suola ei ole paskaa ;)

Keke ja Nero ottaa rennosti viileässä Möhkössä.

Se olis työpäivä toisella meistä.

Iltapäivällä sain Herra johtajan työpisteensä äärestä pienelle Segetin kävelykierrokselle. Täytyyhän Kekellä ja Nerolla olla palvelijat mukana...

Aina pienestäkin kylästä löytyy kirkko.

Kylän rekku olisi tahtonut kovin tehdä tuttavuutta meidän poikiin. Se seurasi meitä pitkään kapeilla kujilla.

Pulahdettiin mereen vilvottelemaan pikku kävelylenkin jälkeen

Ja tunnetustihan uidessa tulee nälkä. Onneksi lähistöltä löytyy hyviä rantaravintoloita.

Illaksi suuntasimme vesitaksilla (20kn/hlö/suunta) vielä viimesen kerran tänä kesänä Trogirin vanhaan kaupunkiin.

Splitin lentokenttä on ihan lähellä Trogirin vanhaa kaupunkia.

Trogirin vanhan kaupungin kujat ovat hyvin kuluneita. 

Niin oli aika hypätä vesitaksin kyytiin ja palata Möhkön ja karvapoiken luokse.

Heippa Trogirin vanhakaupunki. 

Matkan varrella ohitimme muutaman "pienen" paatin yöparkista.

Kuu näkyi hienosti punaisena.

Maanantai 30.7.

Oli aika luovuttaa Trogirin leiripaikkamme seuraavalle ja suunnata pohjoista kohti.

Edellä ajavat ruotsalaispojat olivat lähteneet tyylikkäällä autolla reissuun.

Kuskille sattui tulemaan työpuhelu kuvauksellisissa maisemissa, joten Möhkö hetkeksi tiensivuun. Sain hyvän kuvauspaikan noustessa serpentiinitietä Trogirista pohjosiin. 

Trogir, joka on viimein saanut toisen sillan Ciovon saarelle. Enää ei saarelta tarvitse ajaa vanhan kaupungin kautta, vaan väljemmälti uutta siltaa myöden. Harmi, kun emme ehtineet koeajaa tuota siltaa.

Ylemmäs Kroatian rannikolta serpentiiniteitä myöden tiet menevät vuoren läpi. Monesti kelikin viilenee tässä kohtaa.

Sloveniaan tarvitsi ostaa 30 euron tiemaksutarra. Niitä myydään jo Kroatian puolella huoltoasemilla.

Mitäpä luulette,  kumpaa reittiä lähdimme ajamaan?

Navi näytti, että Kroatia-Slovenia rajalla joutuisi jonottamaan 45 minuuttia ja lämpötila ulkona yli 30°.  Äkkiä kaarsimme Möhkön pikkutielle ja näin matkamme jatkui pikkukylien halki.

Kroatian puolella Slovenian rajan tuntumassa Rakov Potokin kylässä pyörähdimme vielä kaupassa, jossa mm. banaanikilo oli 1,43€. 

Myös maan paikallista herkkua cevapciciä lähti Möhkön pakkaseen kotiin vietäväksi.

Pojat kävivät vielä omat merkinnät jättämässä puskiin. 

Tätäkin kautta rajalle oli jonoa, mutta vain rekoille. Niitä riitti ainakin 5 kilometriä ennen rajaa.

Obrezje-kylän kautta henkilöautolla pääsi rajamuodollisuuksista Kroatiasta Sloveniaan noin 10 minuutissa.

Slovenia on myös vienyt sydämeni. Niin kaunista ja vehreän kumpuilevaa.

Sloveniassa on edullista shoppailla. Pikkukippari sai uusia tarhavaatteita. Housut ja paidat 2-4€/kpl.

Linnoja, linnoja Krskossa

Niin kaunista Sloveniaa.

Yöpaikaksi löysimme suositusta Park4Night-kartasta kivan yöpaikan Slivnisko Jezero-rannalta.

Ensi yöksi ei tarvitse ilmastointilaitetta laittaa päälle. Tosin, ei sitä täällä puskassa olisi mahdollistakaan saada sähköä ;D

Maanantaina 30.7 tuli ajeltua 440 km