Lauantai 8.7.2017
Tämän päivän pyhitämme liikunnalle.
Palataanpa aamuun. Koko pe-la yön oli sade jatkunut ja mukavasti ropisi vesipisarat Möhkön kattoon. Ei kyllä unia häirinnyt yhtään. Nukuttiin kaikki kuin tukit, niinkuin muutkin yöt.
Meillä oli tälle päivälle suunnitelmissa lähteä Zeel am See:ssä Schattberg-vuorelle vaeltelee, mutta tuo sää näytti ikkunasta katsottuna kovin sateiselta. Niinpä tutkittiin sadetutkaa ja todettiin, että jos odotellaan tunnin verran, sadekuurot ovat menneet ohitsemme.
Kekekin tahtoi itse nähdä ikkunasta, ettei juuri nyt kannata lähteä ulos. Siellähän kastuisi.
Kuin Suomen kesä parhaimmillaan
Hei, nythän se aurinko jo pilkistää kattoikkunastakin. Pikkupoju Nero nauttii samantien kelistä.
Ja eikun menox vuorelle.
Uhkaavasti pilvet olivat vielä ympärillämme. Otimme kuitenkin riskin ja lähdimme reippailemaan koirien kera runsaan kilometrin päässä oleville hiihtohisseille.
Matkan varrella osui eteemme hauska motoriikkapuisto. Pakkohan meidän molempien oli testata motoriikkaamme.
Näitä hermottoman kokosia "pökäleitä", jotka olivat isompia kuin Neron jätökset, sai väistellä poluilla.
Hiihtohissin lippuluukulta meno-paluuliput 22€/hlö. Koirat 0€.
Infotaulun mukaan ylhäällä olisi vain 12° lämmintä. Onneksi pakkasimme reppuun mukaan myös tuultapitävät takit.
Tuonne siis. Itse hissi-osuus oli yli kilometrin verran korkeuseroa.
Nero vilkuili hiihtohississä laukusta, Keken ihmetellessä kyytiä yläilmoihin lattialta käsin
Karvapojat ehti tottua loppumetreillä yli kahden kilometrin korkeuteen leijuvassa hytissä .
Maata jalkojen alla yli kahden kilometrin korkeudessa. Ilma oli raikasta.
Vesisateesta ei tietoakaan. Keli loistava vaeltamiseen.
Samaisilla hiihtohisseillä tuli ylös myös hurjia alamäkipyöräiijöitä.
Kuumahan meille tuli, joten takit reppuun. Tosin Nero ja Keke luuli saavan herkkuja.
Kuvan vihreän nyppylän päällä jäimme hiihtohissistä pois ja reippailimme vastapäiselle vuoren päälle. Matkalla törmäsimme lampaisiin.
Keke-papparainenkin tahtoi välillä huilia. Pisti sitten ihan pitkäkseen ;D
Ja matka jatkui todella jyrkkää rinnettä myöden lampaiden seassa ja papanoita väistellen.
Nerolle riitti kiipeäminen vähäksi aikaa. Se päätti ottaa pikahissikuljetuksen ;)
Kyllä oli komeat näkymät
Yhteisellä juomapaussilla
Keke 12 v Itävallassa
Perillä!
Me melkein yläilmoissa
Hetkessä pilvet työntyivät hiihtohissi-laelle. Söimme pienet eväät ja olikin aika lähteä takaisin tuolle kukkulalle. Viimeinen hiihtohissi alaspäin kun lähtee jo klo 16.15. Tulisi turkasen pitkä kävelymatka, jos tuosta myöhästyisi.
Paluumatkan teimme eri reittiä ja siellä näkyi luntakin.
Nero otti taas imasen kyydin ja minä sain kolmen kilon kahvakuulan kannettavaksi.
Vielä oli pakko pitää pikkupaussi, vaikka kello tikitti uhkaavasti.
Sekä napsata papparaisista Itävalta-kuva
Hiihtohissille olikin tätä reittiä pidempi matka. Toivottavasti ehdimme ajoissa hisseille.
Jes, ehdimme kyytiin viisi (!!!) minuuttia ennen viimeistä lähtöä alas.
Zell am See sai jäädä taakse ja matka jatkui noin 100 km päähän Zell am Zilleriin, Tirolin alueelle.
Zell am See'n keskustan pääsee ohittamaan 5 kilometrin pituisella tunnelilla
Ja kappas. Tunnelista päästyämme, kelikin oli jälleen muuttunut.
Matkan varrella Krimmlerin vesiputoukset
Tietullimaksu 9€
Kylläpä kelit vaihtelee jyrkästi näissä maisemissa. Tuonne myrskyn silmään olisi vaan mentävä.
Ja hetkessä oli säkkipimeää, ukosti ja satoi kuin Esterin sieltä!
Lopulta alhaalla edessämme häämötti tämän illan määränpäämme, Zillertalin laakso.
Ja yöpaikkamme Campingdorf Hofer
Reipas matkamies Keke 12v, odotteli Möhkössä Jussin ilmottautuessa leirintäalueelle.
"Omalla" paikalla Zillerin laaksossa. Onneksi ei tarvinnut vieriviereen muiden kanssa ahtautua, tilaa oli.
Kilometrejä kertyi tälle päivälle hiukka yli 100.
Viikossa on tullut Möhköön 2565 kilometriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti