Hannen ja Jussin matkalaukku: Auschwitz

Tiistai 4.7.2017

Tämän päivän ja koko reissun odotetuin kohde tänään edessä, Auschwitz.

Hyvin meni viimekin yö puskaparkissa. Onhan meillä nämä hurjat vahdin pitämässä meistä huolenkin

Joista meillä onkin komea varoituskyltti.

Mutta taitavat enemmänkin vahtia meidän syömisiä ;)

Tänään tuli puoli vuotta meidän ikimuistoisesta hääseremoniasta Karibialla <3

Ei alkanut Nerolla tämä päivä hyvin. Masu vähän pipi, kun ei ruoka maittanut. Eipä auttanut, kuin pestä pikkusta lenkityksen jälkeen. Onneksi Möhköstä löytyy suihku.

Iltaruoka sitten jo maistuikin, joten selvisimme säikähdyksellä.

Aamiaisen jälkeen suuntasimme vajaan tunnin automatkan päähässä olevaan Auschwitz-Birkenaun keskitysleirille. Se sijaitsee Etelä-Puolassa ja melko keskellä Eurooppaa hyvien liikenneyhteyksien keskellä. Siksi se valittiinkin Hitlerin "juutalaiskysymyksen" lopulliseksi ratkaisupaikaksi. Käynti oli vaikuttava ja veti mielen vakavaksi. Kuinka paha ihminen voi toiselle ollakin.

Leiri on rakennettu saksalaisella tarkkuudella vuosina 1940-1941. Aluella asui siihen saakka Puolan juutalaisia. Noin 1200 taloa tuhottiin leirin tieltä ja alueelle rakennettiin parisataa parakkia viivasuorissa riveissä täysin tasaiselle maalle.

Tätä junarataa pitkin kuljettettiin vangit Auschwitz-Birkenaun leirille. Alueella oli useampiakin leirejä, joista tämä on suurin. Alueella murhattiin n. miljoona ihmistä; miehiä, naisi, lapsia ja vanhuksia. Suurin osa oli juutalaisia, mutta myös jonkin verran venäläisiä sotavankeja, poliittisia vankeja, jehovan todistajia ja homoseksuaaleja.

Tämän näköisissä karjavaunuissa ihmiset tuotiin leirille. Heidät purettiin laiturille ja siinä SS-miehet erottelivat joukon. Muutamat onnekkaat työkykyiset- ja ikäiset miehet ja naiset otettiin sivuun odottamaan leirin orjatyötä. Osa ihmisitä poimittiin lääketieteellisiin erittäin raakoihin kokeisiin. "Tohtori" Josef Mengele piti täällä kuvottavaa vastaanottoaan.

Loput ihmisistä (n. 70-75%) siirrettiin odottamaan välitöntä murhaamista kaasukammioissa.

Tämä vaunu oli omistettu Unkarilaisille surmatuille juutalaisille. He olivat itse asiassa suurin leirillä surmattu kansanryhmä, 430000 ihmistä. Uskomaton määrä.

Tätä noin kilometrin pituista kujaa pitkin siirtyivät junasta puretut kuolemaan tuomitut odottamaan kohtaloaan. Tosin he itse eivät sitä vielä tuossa vaiheessa tienneet. Kävelimme itsekin tuon saman osuuden raskain mielin.

Tässä on kuvia kuolemaan tuomituista, paljon on äitejä lapsineen.

Näiden puiden alla ihmiset odottelivat kutsua tuntemattomaan. Käytännössä siis vaatteet pois ja välittömästi kaasukammioon.

Sodan loppuvaiheessa saksalaiset SS-miehet räjäyttivät leirin kaasukammiot ja krematoriot, sekä yrittivät myös tuhota muitakin todisteita. Totuus kuitenkin jäi henkiin. Tässä rakennuksessa on ollut yksi leirin kaasukammioista ja krematorioista.

Osa ihmisistä määrättiin leirille orjatyöhön.

Heidät siirrettiin aluksi tähän rakennukseen, jossa ensiksi otettiin pois kaikki vaatteet ja omaisuus. Vaatteet desinfioitiin höyryllä ja lähetettiin saksalaisten siviilien käyttöön.

Leiriläiset siirtyivät alastomana mm. hiustenleikkuuseen tähän huoneeseen, jossa kaikki ajeltiin tylsillä terillä, niin miehiltä kuin naisiltakin.

Sen jälkeen kylmään tai tulikuumaan suihkuun, mitä sattui milläkin hetkellä tulemaan ja lopuksi vangin raitapuku päälle.

Kaikki hyvin nöyryyttävällä ja ihmisarvoa alentavalla tavalla.

Lopussa oli vaikuttava kuvakokoelma leirin uhreista. Aivan tavallisia ihmisiä, en ymmärrä....

Tässä vielä kuvia vankien majoituksesta. Parakit oli alunperin suunniteltu hevostalleiksi muutamille hevosille. Samalla kaavalla rakennettiin nyt majoitustilat 400:lle ihmiselle/parakki.

Kerrossängyt olivat kolmekerroksisia. Joka tasolla nukkui n. 7 hlö, eli 21 hlö/sänky.

Parakin molemmissa päissä oli uunit, jotka yhdistyivät toisiinsa keskikäytävällä olevalla tiilitunnelilla jakaen lämpöä edes hiukkasen parakkiin.

Vietimme 3 tuntia tuolla alueella ja silti jäi vielä osa näkemättä. Käymisen arvoinen paikka.

Aamupäivän pilvinen keli muuttui sinä aikana kauniiksi, juuri sopivaksi aurinkopäiväksi.

Auschwitzistä suuntasimme Tsekkeihin. Taaskaan ei ollut mitään rajamuodollisuuksia.

Matkalla jouduimme muuttamaan alkuperäistä reittiämme, sillä tie oli poikki kolarin vuoksi. Jussi kävi itse tämän vielä toteamassa; yksi auto oli katolleen keskellä tietä ja toinen ojassa nokka rutussa.